Kauniin häälahjan maalannut ylöjärveläistaitelija odottelee postia Ruotsin hovista

Kiitoskirjettä ei ole kuulunut

Taidemaalari Reijo Viljanen uskoo, että hänen postilokeronsa saa lähiaikoina sangen harvinaista täytettä. Odotettavissa on hänen mukaansa komeasti kirjailtu kirje rakkaan naapurimaamme Ruotsin kuningashuoneelta.
– Kyllä maailman pitää olla poissa radaltaan, jos kiitosta prinsessa Madeleinen ja Christopher O’Neillin häälahjasta ei tule. Kokemukseni mukaan se on hovissa aivan tavallinen tapa tällaisissa tilanteissa, Viljanen naurahtaa luottavaisena.
Siivikkalalaisen taiteilijan hääparille luovuttama taulu on kieltämättä kiitoksen arvoinen. Valokuvan pohjalta maalattu muotokuva Madeleinesta on sellainen, jonka kehtaa ripustaa kuninkaallisellekin seinustalle.
– En tehnyt sitä varta vasten lahjaksi. Kun aloitin työn, kuninkaallisista häistä ei ollut vielä tietoakaan, Viljanen paljastaa.
Taiteilija Reijo Viljasen häälahja prinsessa Madeleinelle ja hänen aviomiehelleen sai Suomessa jonkin verran julkisuutta, mutta sitä taiteilija ei omien sanojensa mukaan hakenut. – Halusin sydämestäni antaa taulun lahjaksi, hän perustelee hymyillen. (Kuva: Reijo Viljanen Art)

Taiteilija Reijo Viljasen häälahja prinsessa Madeleinelle ja hänen aviomiehelleen sai Suomessa jonkin verran julkisuutta, mutta sitä taiteilija ei omien sanojensa mukaan hakenut. – Halusin sydämestäni antaa taulun lahjaksi, hän perustelee hymyillen. (Kuva: Reijo Viljanen Art)

Aivan hetken mielijohteesta ei bileprinsessaa olisi toki voinutkaan kankaalle loihtia. Viljanen kun ei ole mikään keskimääräinen siveltimen heiluttelija vaan fotorealisti.
– Tämä tyyli on se minun juttuni. Tässä sieluni lepää. Olen sen verran perfektionisti, etten oikein voisi maalata millään muulla tavalla, taiteilija hymyilee.
Kesäkuun alussa Ruotsin hoviin lähetetty Madeleine-taulu on valokuvantarkka. Fotorealistista tyyliä vähän tunteva muotokuvan tarkastelija voisi jopa ensi alkuun luulla teosta kameralla näpätyksi.
Läheltä tarkastellen pinnan maalausmaisuuden voi kuitenkin tarkalla silmällä havaita. Jo useita samantyylisiä teoksia maalannut Viljanen sanoo, että hänen teoksensa luuleminen valokuvaksi on hänelle aina suuri kohteliaisuus ja kunnia.
– Tässä maalauksessa värikerroksia on noin 20–30. En osaa arvioida työhön uponnutta kokonaisaikaa, koska tein samaan aikaan noin viittä muutakin työtä, Tampereen Kalevassa galleriaansa pitävä taideihminen miettii.
Tärkein syy maalauksen tekemiselle oli Viljasen mukaan Madeleinen upea ulkonäkö. Taiteilijan mielestä 31-vuotias prinsessa on luonnostaan erittäin maalauksellinen.
Erikoista kyllä, juuri maalauksellisuus teki Madeleinen loihtimisesta taululle sangen hankalaa.
– Ennen tätä olin maalannut muutaman vanhahkon herrasmiehen muotokuvan, ja nyt kohteena olikin siloposkinen nainen, Viljanen virnuilee.
– Pienen pieniä yksityiskohtia oli paljon. Madeleinella on esimerkiksi vajaat 20 luomea, joista jokaisen piti olla tarkalleen oikeassa paikassa, hän jatkaa.
Erityistä tarkkuutta vaati myös prinsessan silmien lievä karsastus. Senkin Viljanen toteutti realistisella tyylillään viimeisen päälle kohdalleen.
– Silmien kohdalleen saamisesta sain aivan erityistä onnistumisen riemua. Suu, silmät ja nenä muodostavat muotokuvissa kolmion, jonka realistisuus ratkaisee sen, tuleeko henkilön sielu ja persoona esiin. Mielestäni onnistuin siinä hyvin.

Hiukset kuntoon villisian niskakarvalla

Vihonviimeiset silaukset rutkasti työtunteja vaatineeseen muotokuvaansa Viljanen teki varsin erikoisilla instrumenteilla. Takavuosien matka itäiselle Pirkanmaalle tuotti nimittäin taiteilijalle oivalluksen, jonka hedelmiä hän hyödyntää nykyään leipätyössään.
– Silittelin Pälkäneen strutsifarmilla villisikaa ja nappasin sen niskasta pari niskakarvaa, koska ne tuntuivat mielenkiintoisilta. Ajattelin, että niin säikeiset karvat sitovat varmaan todella hyvin värejä, ja otin siitä innostuneena vielä muutaman karvan lisää, hän muistelee.
Taiteilija testasi eläinkarvojaan ensin erääseen koiraa esittävään tauluun ja hullaantui tuloksesta heti. Jälki oli niin tarkkaa, että Madeleinen yksittäisten hiussuortuvien maalaamiseen niskakarvat olivat luonnollinen valinta.
– Tämän kikan keksin puhtaasti vahingossa, myönnetään. Fotorealismissa haetaan koko ajan tarkempaa maalausjälkeä, kaikin keinoin, Viljanen naurahtaa.

Tavoitteena Euroopan markkinat

Reijo Viljaselle fotorealismi on tuttu tyyli. Hän on maalannut valokuvien pohjalta lukuisia komeita teoksia.

Reijo Viljaselle fotorealismi on tuttu tyyli. Hän on maalannut valokuvien pohjalta lukuisia komeita teoksia.

Vasta muutama vuosi sitten taiteelle ammattimaisesti omistautunut Reijo Viljanen on edennyt urallaan tähän saakka nopeasti. Vuoden 2009 huhtikuussa Ylöjärven Uutiset kertoi vielä siivikkalalaisen pitämästä taidenäyttelystä Elovainion Osinkotiellä, mutta sittemmin miehen teokset ovat edenneet jo ulkomaille saakka.
– Esimerkiksi viime vuonna maalauksiani oli esillä tukholmalaisessa Galleri Cupidossa. Jatkossa tarkoituksenani on tehdä vedoksia, joilla tähdätään isoille markkinoille myös eteläisessä Euroopassa, Viljanen kertoo.
Ensi vuonna kunnioitettavan 60 vuoden iän saavuttava maalari uskoo tekevänsä taidetta elämänsä loppuun asti. Paluuta entiseen – autojen maahantyöntiin ja myyntiin sekä teollisiin keksintöihin – hänellä ei ole suunnitelmissa.
– Tällä hetkellä minua työllistävät eniten erilaiset muotokuvat, joita tilataan varsin mukavasti. Taantuma näkyy tietysti taiteen kysynnässä jonkin verran, hän miettii.
Viljasen suurin tavoite on saada historian mahtimiehestä Napoleonista maalaamiaan töitä esille taiteen mekkaan, Ranskaan. Laaja teossarja on kuitenkin vielä sen verran kesken, ettei näyttelytilaa kannata alkaa kysellä aivan lähiaikoina.
– On minulla suurempiakin visioita, mutta niistä en vielä viitsi puhua, Viljanen päättää arvoituksellisesti.

Fotorealismi

• Yhdysvalloissa 1960-luvulla syntynyt taidemuoto.
• Oli alunperin vastaisku modernia abstraktia taidetta vastaan.
• Perustuu siihen, että tehtävien kuvien malleina ovat valokuvat.
• Valmiit teokset ovat valokuvantarkkoja eli fotorealistisia.
• Tunnetaan myös nimillä fotonaturalismi, valokuvarealismi, hyperrealismi ja superrealismi.

Lähde: Wikipedia.

Ammattivalokuvaajat: ”tekijänoikeuksien harmaata aluetta”

Suomen ammattivalokuvaajat ry:n tamperelainen puheenjohtaja Anna Kaleva-Tsagklas pitää Reijo Viljasen edustamaa maalaustaiteen tyylisuuntaa eettisesti ongelmallisena. Valokuvien mahdollisimman tarkkaan jäljittelyyn perustuva fotorealismi herättää aika ajoin kysymyksiä siitä, kuuluisiko osa maalausten tuotosta alkuperäisen työn tekijälle eli valokuvaajalle.
– Yksittäisten valokuvaajien puolesta en osaa sanoa mitään, mutta kyllä se yleisesti ottaen vähän harmaata aluetta on. Omasta mielestäni se on ongelmallista, mutta tämä on mielipidekysymys, Kaleva-Tsagklas pyörittelee.
Tamperelaisen mukaan Suomen laki tuntee fotorealismista kaksi erilaista ennakkotapausta. Fotorealistitaiteilijat itse viittaavat niistä lähinnä toiseen, niin sanottuun Ojutkankaan tapaukseen.
1970-luvulla laajalti puhuttanut kiista koski valokuvaaja Kalervo Ojutkankaan otosta, josta eräs taideopiskelija maalasi oman versionsa. Tapauksesta suivaantunut Ojutkangas vei asian korkeimpaan oikeuteen, joka kuitenkin kääntyi tukemaan maalaria.
Reijo Viljasen maalaus prinsessa Madeleinesta perustuu ruotsalaisen iltapäivälehti Aftonbladetin sivuilla julkaistuun valokuvaan, jossa kuvan kohde poseeraa erään vip-tapahtuman punaisella matolla. Viljasen mielestä siinä ei ole mitään väärää.
– Aiheen saa ottaa mistä vain, kävimme sen läpi juristien kanssa monta kertaa ennen kuin aloitin maalaamaan tällaisia töitä. Öljyvärimaalaus on eri työ kuin valokuva, eikä riko tekijänoikeuksia, Viljanen sanoo tyynen rauhallisesti.
– Minun mielestäni vastakkaiset näkemykset kertovat vain ahneudesta ja kateudesta. Kaikki eivät voi tykätä samoista tyylisuunnista, ja meitä on moneen junaan, hän tiivistää.
Kaleva-Tsagklas uskoo kaikesta huolimatta keskustelun fotorealismin eettisyydestä jatkuvan myös tulevaisuudessa. Yksi syy siihen on tekijänoikeuslainsäädäntö, joka on hänen mielestään nykyisellään sangen ristiriitainen.
– Jos gallerian seinällä olevasta maalauksesta otetaan kuva ja sitä myydään eteenpäin, syyllistytään laittomuuteen, mutta kuvan kopioiminen maalaamalla on sallittua. On erikoista, että tekijänoikeudet kohtelevat eri tavalla valokuvaajia ja maalareita, Kaleva-Tsagklas toteaa.

Kommentit (4)

  1. Petri Simanainen

    Viljanen on poikkeuksellisen härski kaveri ja käyttää törkeästi toisten valokuvia hyväkseen omia ”taidevedoksia” myydessään. Tästä on hyvänä esimerkkinä seuraava harrastajakuvaajan ottaman metsokuvan kopiointi. En usko tuosta olevan minkäänlaista öljyväriteosta olemassakaan vaan kuva on todennäköisesti muokattu photoshopin artistic filttereillä ja vedostettu suoraan myytäväksi tuotteeksi.

    Alkuperäinen kuva löytyy täältä: http://personal.inet.fi/luonto/kuvagalleria/galleria/metso.htm
    ja Viljasen ”taideteos” on myynnissä täällä: http://kauppa.reijoviljanen.fi/product/60/rv-taidevedos-metso

    Väitän että moni noista Viljasen myymistä taidevedoksista on suoria photoshop vedoksia, kuvat erottaa helposti Viljasen maalaamista niiden realistisuudesta.

  2. Timo Inkinen

    Kannattaa seurata tätä Petrin mainitsemaa tapausta tämän sivun kautta:
    http://personal.inet.fi/luonto/kuvagalleria/
    (Petrin antama linkki vanhentui, kun muokkasin kotisivuni uuteen uskoon.)

    Tuolta pääsee tutustumaan Reijon harrastamaan valokuvien kopiointityöhön laajemmaltikin ja sivulta löytyvien linkkien kautta voit lukea maailmalta saatua palautetta Reijon kopiomaalauksista. Tästä kopiotapauksesta aiheutunut ristiriita on nyt viety myös tekijänoikeusneuvoston käsittelyyn, mutta siellä asia etenee h-i-t-a-a-s-t-i . . .

    Terveisin, Timo Inkinen
    (=ko. metsovalokuvan alkuperäinen valokuvaaja, jolta ei ole kysytty käyttölupaa kuvan käyttöön)

  3. Marko Manninen

    Ja pahasti on ”taiteilija” ymmärtänyt väärin mikä on fotorealismi. Se EI ole sitä, että tehdään Canvas-printti kankaalle toisen ottamasta valokuvasta. Ja tämän jälkeen yritetään peittää rikos hieman sutimalla taustoja. Fotorealismi on maalaus jossa valokuva toimii välikappaleena todellisuuden ja taiteilijan välillä. Ja tietenkin tailteilijalla täytyy olla oikeus valokuvaan kun kopioi 1:1. Tunnen myötähäpeää. Ruotsin hovissa varmaan ymmärretään tämän lahjan nolla-arvo joten sieltä ei kiitoskirjeitä heru

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?