Suomen Jäähdytystekniikan museo esittelee kylmäalan huimat kehitysaskeleet

Kylmää kyytiä historiaan

Ylöjärven Antaverkassa pikku matkan päässä Kuruntiestä komeilee melkoinen harvinaisuus. Vuorineuvos Paavo V. Suomisen perustama museo esittelee jäähdytystekniikkaa yli sadan vuoden ajalta ja kurkistaa muinaisiinkin aikoihin. Näytteillä on Euroopan mittakaavassa harvinaisen laaja kokoelma jäähdytysalan esineistöä.
Antero Aittomäki (vas.) toteaa, että Linden-merkkinen ammoniakilla toimiva mäntäkompressori osoittaa hyvin tekniikan kehityksen: se teho, jonka koko kompressori tuottaa, saadaan nykyisin pelkästään tuon kompressorin vauhtipyörän painoisella ja kooltaan vielä tätä pienemmällä laitteella. – Näitä ei taida olla muita Euroopassa, hän sanoo. Paavo V. Suominen haluaa perustamallaan museolla taltioida historiaa jälkipolville.

Antero Aittomäki (vas.) toteaa, että Linden-merkkinen ammoniakilla toimiva mäntäkompressori osoittaa hyvin tekniikan kehityksen: se teho, jonka koko kompressori tuottaa, saadaan nykyisin pelkästään tuon kompressorin vauhtipyörän painoisella ja kooltaan vielä tätä pienemmällä laitteella. – Näitä ei taida olla muita Euroopassa, hän sanoo. Paavo V. Suominen haluaa perustamallaan museolla taltioida historiaa jälkipolville.

Astuessaan sisään Suomen Jäähdytystekniikan Museon halliin tulijasta tuntuu melkein siltä, kuin hän kävelisi valtaisan laitteen koneiston sisään.
Niin paljon silmien edessä näkyy putkea ja voimapyörää, metallista säiliötä ja mittaria.
Näyttely avattiin Härkilevon tilan vintille vuonna 1986, ja sittemmin sitä vielä laajennettiin.
Kurkistaa voi niin kotitalouksien, maidontuotannon kuin kaupan alan jäähdytyslaitteiston historian lehdille. Mainitsevatpa opastaulut sanasen jopa tuhansien vuosien takaisista konsteista pitää elintarvikkeet kylminä.
Hallissa, vintillä ja alakerran lisähuoneessa on esillä yli kolmesataa esinettä.
Osa niistä on peräisin aikanaan Euroopan suurimmaksi kasvaneen kylmäkalusteiden valmistajan Huurre Oy:n välineistöstä. Osan Paavo V. Suominen, yrityksen sekä museon perustaja, on hankkinut varta vasten museoon, ja osa on saatu lahjoituksina.
Museo on kiintoisa niin alan ihmisille kuin satunnaisille kävijöillekin. Onpa siellä esimerkiksi sellainen hauska erikoisuus kuin presidentti Risto Rytin vanhempien jääsuolakaappi, joka kiinnostanee ihan tavallistakin kaduntallaajaa.

Todistusaineistoa jälkipolville

Erikoisalaan – vieläpä tekniikkaan ja yritysmaailmaan – pureutuva museo saattaa ensi alkuun tuntua merkilliseltä näyltä keskellä maaseutua.
Paavo V. Suomisen ura selittää kuitenkin luontevasti, miksi museo on saatu tänne.
Miehen perustama Huurre Oy teki Ylöjärvellä mittavan taipaleen. Mittavan taipaleen teki myös Suominen.
– Olen niin sanottu pitkän linjan insinööri. Ensin luin koneteknikoksi, sähköteknikoksi ja kylmäteknikoksi. Sitten valmistuin kylmäinsinööriksi, Ruotsissa opintovuosiaan viettänyt Suominen kertoo.
Vuonna 1946 hän perusti Huurre Oy:n, joka ensimetreillään oli yhden miehen yritys. Suomisen jäädessä eläkkeelle se oli kasvanut hurjasti: työntekijöitä oli 802 ja liikevaihto yli 600 miljoonaa markkaa.
– On kuitenkin syytä korostaa, että museo ei keskity Huurteen historiaan vaan jäähdytysalan historiaan, museon nykyisin omistavassa säätiössä hallituksen puheenjohtajana toimiva Antero Aittomäki huomauttaa.
Alan kärjessä porhaltanut Suominen sai tunnustusta, kun hänet nimettiin tekniikan kunniatohtoriksi, teollisuusneuvokseksi ja vuorineuvokseksi. Hän jätti jäljen myös tutkimusmaailmaan edistäessään jäähdytysalan professuurin perustamista silloiseen Tampereen teknilliseen korkeakouluun. Aittomäki sai kunnian täyttää ensimmäisenä tämän professorin paikan.
Museo sinetöi oivallisesti Suomisen elämäntyön ja hänen silmiensä edessä tapahtuneet tekniset edistysaskeleet.
Itse hän ei kuitenkaan katsele museota niinkään henkilökohtaisena monumenttina vaan historian taltioimisena.
– Alun pitäen olen lähtenyt tähän, jotta jälkipolville voidaan todistaa kylmäalan kehitys.
Hän myös korostaa lähteneensä alalle, jotta sitä voitaisiin viedä eteenpäin Suomessa ja jotta koulutusmahdollisuuksia voitaisiin parantaa.
– Luin Veckans Affäreristä, että jos elintaso nousee yhden prosentin, kylmän tarve nousee kuusi prosenttia.
Suomisen vaatimattomista sanoista huolimatta Aittomäki painottaa vuorineuvoksen satsausten tärkeyttä:
– Ei tätä museota olisi ilman Paavo V. Suomista.
Huurre Oy:n tarina koki kolauksen, kun 1990-luvun lamavuosina Kansallis-Osake-Pankki otti yhtiön hallintaansa ja lopulta firma myytiin englantilaiselle pörssiyhtiölle.
Suominen ei silti myönnä katsovansa museota muistutuksena hyvistä ajoista ja keinona pyyhkiä paha maku suusta. Vaikka moni laman kurjuuksia kokenut on päätynyt jopa itsemurhaan, Suominen ei ole antanut menetystensä lannistaa itseään.
– Minä nauran partaani ja kysyn, kenet on paremmin ryöstetty, mies hekottaa.

On kuljettava edellä pysyäkseen perässä

Museon isä on uransa aikana saanut todistaa suuria muutoksia.
Hänen lapsuusvuosinaan kotia ei ollut varustettu jääkaapein ja muin härvelein.
– Minäkin muistan vielä sen ajan, kun maitopurkkeja pidettiin ikkunalasien välissä, emeritusprofessori Aittomäki sanoo.
– Olen onnellinen, että olen elänyt sinä aikana, kun kylmäala on kehittynyt räjähdysmäisesti. Niin kuin auto on kehittynyt, kylmäala on kehittynyt, Suominen vertaa.
Ajan hermolla pysyäkseen Suomisen on täytynyt olla silmät auki.
– Sitähän on pakko kulkea edellä, jotta pysyy perässä, mies veistelee.
Myös yhteistyö tutkimusmaailman edustajien ja erityisesti diplomitöiden tekijöiden kanssa on pitänyt yritysjohtajan ajan tasalla.
Kehitysaskeleet ovat tienneet alan yrityksille auvoisaa markkinarakoa. Otollisia ne ovat olleet myös tuotekehittelylle.
– Energiatehokkuus on kasvanut, laitteiden koko pienentynyt ja kylmän tekeminen halventunut, Aittomäki tiivistää.
Jäähdytysalalla kiihtyvä tahti ei ole kuitenkaan merkinnyt laadultaan heikkoa massatuotantoa.
– Jäähdytyslaitteet ovat investointitavaraa. Niitä ei viiden vuoden välein uusita, Aittomäki vertaa alan tuotteita kulutustuotteisiin.

Jälkipolvet jatkavat museon puikoissa

Vuosien aherruksen jälkeen Paavo V. Suomisen on katsottava kohti työnsä jatkajia.
Hän on kiitollinen, että pojanpojat ovat luvanneet jatkaa museosäätiön rattaissa.
Tavoitteena on täydentää kokoelmaa ja sitä myötä myös saada lisätiloja.
Rahasta vain on puute. Museota pyöritetään tällä haavaa lahjoituksin.
– Varojen hankinta on melkoinen urakka. Joka vuosi on tehtävä kerjäyskierros. Henkilökohtaiset suhteet ovat olleet tärkeitä, Aittomäki sanoo.
Rahakirstun kumistessa vajauttaan myöskään aukioloa ei voida laajentaa nykyisestä muutamasta kesä- ja syyssunnuntaista. Ovet tosin aukenevat esimerkiksi ryhmille erikseen tilattaessa.
Suominen on kuitenkin tyytyväinen, että museon omistaa juuri säätiö, ei esimerkiksi osakeyhtiö.
– Siten museota ei pääse helposti manipuloimaan, hän sanoo.
Maineikkaalle teollisuusmiehelle jäähdytystekniikan museo on sydämen asia, ei bisnes.

Museo on avoinna 7. heinäkuuta, 4. elokuuta ja 1. syyskuuta kello 12–16. Opastetut kierrokset pidetään tasatunnein. Lisäksi ryhmät voivat tilata räätälöityjä museokierroksia muina aikoina.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?

Museon kupeessa komeilee kappeli

Jäähdytysmuseon vieressä kukkulalla lepää pieni punainen kappeli.
Sisällä leijailee rauhallinen tunnelma, jota siivittävät ikonit. Alttarin takana olevista ikkunoista näkyy upea kukkulamaisema. Se toimii kiehtovasti ikään kuin alttaritauluna.
Paavo V. Suominen sai idean pyhäkön rakennuttamiseen Lapin tantereilla. Hän näki Kittilässä soman kelohonkaisen erämaakappelin ja tuumi, että pieni pyhä rakennus olisi mainio myös omilla mailla.
Aluksi vuorineuvos aikoi nimetä kappelin Pyhän Marian kappeliksi kunnioittaakseen äitinsä nimeä. Pyhäkön vihkineen papin ehdotuksen myötä siitä tehtiin kuitenkin Pyhän Mikaelin kappeli – Suomisen Mikko-isän nimeä mukaillen.
Kirkko on avoinna museon kanssa samaan aikaan. Sitä voi myös pyytää käyttöön esimerkiksi vihkimisiä ja kastetilaisuuksia varten. Jumalanpalveluksia rakennuksessa ei ole ollut.
– Jos vain olisi tarmokas henkilö, voisi olla niitäkin. Voisi olla myös jokin aika, esimerkiksi sunnuntaisin kello kaksi, jolloin kappeliin voisi tulla hiljentymään, Suominen visioi.
Kappelin rakentamisen voi nähdä myös osoituksena Suomisen uskonnollisuudesta.
– Uskonto hillitsee rikollisuutta, väkivaltaa ja pahoinvointia, mies tiivistää vakuuttuneena.

Paavo V. Suominen rakennutti jäähdytystekniikan museon viereen kukkulalle kappelin. Siellä voi käydä hiljentymässä museon aukioloaikoina. Lisäksi kappelin voi varata vaikka vihkimistä varten.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>