Borzoi on koirarotu, jonka nimi ei äkkiseltään liene useimmille ylöjärveläisille kovinkaan tuttu. Seniorit saattavat muistaa presidentti Urho Kekkosen Neuvostoliitosta lahjaksi saamat Leo- ja Ludmila-koirat, mutta sen laajempaa rotutietämystä ei puutarhakaupungin turuilta ja toreilta voi odottaa löytävänsä.
Vilpeen kylä Ylöjärven länsikulmalla on kuitenkin poikkeus. Siellä, jos missä, borzoit tunnetaan enemmän kuin hyvin.
– Kun jokin koiristamme on joskus karannut, ihmiset ovat heti osanneet soittaa suoraan meille. Ei näitä Ylöjärvellä tiettävästi kenelläkään muilla ole, Riitta Liesko hymyilee.
Oman naapurustonsa lisäksi Lieskojen borzoit tunnetaan alan piireissä ympäri Euroopan. Perheen kenneli on kerännyt merkittävää näyttelymenestystä jopa yli 2 000 kilometrin päässä Ylöjärveltä.
Tarijemiran-kennelin moninkertaiset muotovaliot Läikkä (vas.) ja Enni osaavat poseerata, mutta vapaa istuskelukin luonnistuu. Lieskon koirahullulle perheelle kaksikko on tuonut rutkasti näyttelymenestystä. Takana Riitta Liesko, edessä Tapio ja Anniina Liesko.
Suomalaisittain venäjänvinttikoirana tunnettu borzoi on ylväs koirarotu. Näyttelyissä asiantuntevat tuomarit arvioivat ennen kaikkea sitä, miten hyvin koirat edustavat jalosukuista rotumääritelmäänsä. Vilpeeläisten Lieskojen Tarijemiran-kenneli on tuttu nimi tuloslistojen kärjessä.
– Meillä on tällä hetkellä kuusi koiraa, joista kaikki ovat Suomen muotovalioita. Kolmella on kansainvälinen valiotitteli ja yksi on maailmanvoittaja, Tapio Liesko alkaa luetella.
Menestys on helppo uskoa, vaikka ei tietäisi koirista tuon taivaallista. Riittää, kun katsoo Lieskojen omakotitalossa ympärilleen: ruusukkeita, pokaaleja ja kunniakirjoja on niin paljon, ettei enemmästä väliä.
– On tässä jo pudonnut laskuista itsekin. Parhaalla koirallamme Läikällä on vajaat 20 valiotitteliä ympäri maailman ja kymmenen muuta voittajatitteliä, Tapio Liesko naurahtaa.
Kaukaisin muotovaliotunnustus on haettu Moldovasta, jossa perhe piipahti näyttelymatkalla viime vuoden juhannuksena. Välimatka kisapaikkaan ei kuitenkaan ole itseisarvo, sillä jokin aika sitten Vilpeeseen matkasi kova saavutus niinkin läheltä kuin Tampereen Kaupista.
– Kesäkuun alussa siellä pidettiin rodun päätapahtuma Suomessa, kilpailijoita oli noin 120. Viisivuotias Ennimme oli näyttelyn kaunein koira, Tapio Liesko kertoo ylpeänä.
Pari vuotta vanhempi Läikkä oli muutama vuosi sitten kansainvälisessä valokeilassa, kun se nappasi Tanskan Herningissä maailmanvoittajatittelin.
– Sitä korkeammalle on vaikea päästä. Marsissa ei tietääkseni ole järjestetty borzoi-näyttelyitä, Liesko lohkaisee.
”Kaikki aika menee koiriin”
Seitsemänvuotias Läikkä on kerännyt elämänsä aikana palkintoja niin paljon, että niille on varattu Lieskojen huushollista kokonainen seinänpätkä.
Lieskoja kuunnellessa huomaa nopeasti, että koirainnostus on mennyt heillä luihin ja ytimiin saakka. Koko nykyisen härdellin siemen kylvettiin jo vuosikymmeniä takaperin, kun Riitta Liesko sai lemmikikseen afgaaninvinttikoiran.
– Ensimmäinen venäjänvinttikoira tuli taloon 25 vuotta sitten, ja kaikki nykyiset koiramme ovat sen jälkeläisiä. Nyt menossa on kuudes sukupolvi, hän ynnää.
Tarijemiran-kenneliään Lieskot ovat pitäneet 19 vuoden ajan. Joitakin vuosia sitten näyttelyharrastusta päätettiin laajentaa ulkomaille, kun kotimaassa alkoivat tulla rajat vastaan.
– Kaikki vapaa-aika ja viikonloput menevät koirien parissa. Ihan joka viikko emme käy näyttelyissä, mutta joinakin viikonloppuina niitä saattaa olla ohjelmassa useita, Tapio Liesko laskeskelee.
Vaimo Riitta kuuntelee vieressä nyökkäillen. Hänen mukaansa perhe on saanut vuosien mittaan runsaasti ihmettelyä osakseen. Aivan kaikista kun ei ole kiertämään Eurooppaa erikoisvarustellulla pakettiautolla.
– Kyllä omastakin tuttavapiiristä löytyy ihmisiä, jotka ovat kyselleet, mitä järkeä tässä on. Mutta koska olemme kasvattajia, meidän on hyvä pysyä esillä, hän järkeilee.
– Ja ihmettelijöiltä olen kysynyt, että olettekos koskaan käyneet vaikkapa Moldovassa. Se on varmasti paikka, jossa ei ikimaailmassa olisi tullut vierailtua ilman tätä harrastusta, Tapio Liesko lisää naurahtaen.
Ajan lisäksi koiranäyttelyiden kiertäminen syö Lieskon poppoolta myös rutkasti rahaa. Vaikka kennelin muodollisesti päteville koiranpennuille on kysyntää Etelä-Eurooppaa myöten, ei niiden tuloilla kateta harrastuksesta kuin pieni osa. Innokkaat ja asialleen omistautuneet kennelistit eivät kuitenkaan valita, päinvastoin.
– Meiltä on kyselty sitäkin, emmekö olisi saaneet kaikilla koiriin kuluneilla rahoilla monta etelänmatkaa. Voin sanoa, että Moldovan 43 plusasteessa on etelänlomaa ihan tarpeeksi, Viljakkalan palopäällikkönä työskentelevä Tapio Liesko vitsailee.
Reissuelämä jatkuu yhä
Venäjänvinttikoiran katse on utelias ja ystävällinen.
Tänä suvena Tarijemiranin väki kiertää näyttelyitä – kuinkas muuten – harva se viikko. Vapaa-aika on tätä kirjoitettaessa buukattu täyteen jo elokuulle saakka.
– Enni-koiran astutus on meille kesän isoin juttu. Lähdemme sen vuoksi varta vasten Hollantiin, koska emme halua ottaa riskejä epäonnistumisesta. Pentuja on jo tilauksessa, sillä koiraan on todella ihastuttu, Lieskot kertovat.
Luonteeltaan varsin lystikkäät venäjänvinttikoirat pitävät perheen kiireisenä näillä näkymin hamaan tulevaisuuteen saakka. Elämäntavaksi muodostuneesta harrastuksesta luopuminen ei vaikuta todennäköiseltä.
– Eikä meitä enää harmita, jos emme voita joka ikistä näyttelyä jossa käymme. Niin paljon olemme saavuttaneet, että on vain hyvä palata välillä maan pinnalle, Riitta Liesko hymyilee.
Suurista näyttelymaista vilpeeläiset eivät ole vielä nähneet ainakaan Puolaa ja Romaniaa. Voi olla, että koira-auton nokka kääntyy jonain päivänä niitäkin kohti.
– Euroopan unionin laajentumisen merkityksen on näissä hommissa nähnyt kyllä selvästi. Ennen matkaan piti ottaa jopa viittä eri valuuttaa, mutta nyt selviää parhaimmillaan yhdellä, Tapio Liesko sanoo tyytyväisenä.
Viimeisimmät kommentit