Kouluputkensa loppuun kulkeneiden opiskelijoiden vanhemmat voivat olla ylpeitä

Viisaat Valo-päät saivat ansaitsemansa valkolakit

Koulutuskeskus Valon ensimmäiset kevään lakkiaiset pysyvät varmasti ylioppilaiden ja heidän omaistensa mielissä. Taidokkaat musiikkiesitykset ja lämminhenkiset sekä sisällöltään tärkeät puheet takasivat hyvät lähtökohdat vastavalmistuneiden abiturienttien ikiomalle päivälle.
Tilaisuus päättyi niin kuin Suomessa kuuluu: – Toisin kuin joissain kouluissa, tässä oppilaitoksessa lauletaan Suvivirsi, rehtori Jarkko Tuomennoro tokaisi.
Salamavalot räiskyivät totuttuun tapaan kuin rajuilmalla, kun 108 y-lukiolaista julistettiin ylioppilaiksi.

Salamavalot räiskyivät totuttuun tapaan kuin rajuilmalla, kun 108 y-lukiolaista julistettiin ylioppilaiksi.

Musiikin opettaja Tuija Tiitta-Ylipään johtaman lukion musiikkiryhmän esityksiin kuuluivat muun muassa Oskari Merikannon Louhi ylistää Väinön suuruutta sekä Jean Sibeliuksen Koulutie.
Nykyaikaiset sovitukset perinteisistä kappaleista sopivat hyvin tilaisuuden tunnelmaan. Varsinkin tuoreen ylioppilaan Sanni Jaatisen soolo Anna Järvisen ja Olavi Uusivirran lohkaisusta Nuori ja kaunis sai yleisön liikuttumaan.
Ylöjärven lukion rehtorin pitämä puhe on totutusti ollut osuva ajankohtainen katsaus niin kaupungin kuin koko valtakunnankin opetuksen tilaan. Tämänvuotinen selonteko ei ollut poikkeus, vaan Tuomennoro valotti Valon kuulumisia ja tulevaisuuden kiemuroita terävään tyyliinsä.
– Uutukainen rakennus useiden uusien toimijoiden kanssa edellyttää aiempaan nähden täysin erilaisen toimintakulttuurin muodostamista. Vierailijoita, tapahtumia ja outoja kasvoja tulee vastaan päivittäin, Tuomennoro totesi.
– Tämä on kuitenkin tuonut lukionkin arkeen uutta ja mukavaa pörinää. Kaiken kaikkiaan olemme hyvin etuoikeutettuja saadessamme tehdä työtä ja opiskella tässä modernissa oppimisympäristössä, ja uskon, että tämä on koko talon väen yhteinen näkemys.

Toinen ja vaikuttavuudessaan uutta rakennusta suurempi muutos aloitettiin Ylöjärven lukiossa lukuvuonna 2012–13, kun lukion 11- ja 12-ryhmät saivat käyttöönsä kaupungin kannettavat tietokoneet. Läppäreiden käyttöön ottaminen oli ensimmäinen askel matkalla kohti opiskelutapojen ja orientaatioiden perusteellista muutosta.
– Valitettavasti te tulevat ylioppilaat ette päässeet tietokoneiden kanssa työskentelemään. Tähän oli kaikkiaan kolme syytä, Jarkko Tuomennoro selitti.
– Ensiksikin läppäreiden käyttäminen opinnoissa vaatii erilaisen opiskelukulttuurin omaksumista, minkä emme katsoneet sopivan yhteen abivuoden kiireisiin. Toisena olivat taloudelliset syyt ja kolmanneksi e-materiaalia oli tänä vuonna vielä niukasti saatavilla kustantajilta, minkä vuoksi kaikkien kolmen vuosiluokan pedagogiikan muuttaminen kerralla olisi ollut opettajillemmekin mahdoton tehtävä, Tuomennoro selvensi.
Opiskelukulttuurin muuttaminen on niin opettajien kuin opiskelijoidenkin osalta vuosia kestävä prosessi, jonka tuloksia alkaa näkyä vasta joidenkin vuosien kuluttua. Tuovatko tietokoneet ja verkossa oppiminen sekä opettaminen sitten parempia tuloksia kuin perinteiset menetelmät?
– Eivät varmasti tuo. Lukea, laskea, päntätä, harjoitella ja, mikä tärkeintä, ymmärtää täytyy jatkossakin. Oppikirja, koulu ja opettaja menettävät kyllä hiljalleen painoarvoaan tiedon lähteinä, mutta pelkkä tiedon läsnäolo ja yhä helpompi saatavuus eivät sinänsä lisää uuden ymmärrystä eivätkä välttämättä auta suurten asiakokonaisuuksien rakentamisessa, rehtori vastasi.
– Tässä asiassa koululla ja opettajalla on jatkossakin tärkeä tehtävä.

Epäammattimaista ja harhaanjohtavaa

Jokakeväinen puheenaihe – lukioiden asettaminen paremmuusjärjestykseen yo-kokeissa menestymisen perusteella – oli myös läsnä Jarkko Tuomennoron katsauksessa. Rehtori viittasi asiantuntijoihin, joiden mielestä suomalaisen journalismin uutisointi huippulukioista, keskikastin lukioista ja huonoista lukioista on epäammattimaista sekä harhaanjohtavaa.
– Tutkimusten pitäisi arvioida sitä, mitä lisäarvoa koulu on tuonut opiskelijan menestymiseen kirjoituksissa. Tässäkin käsittelyssä ulkopuolelle jäisivät vielä kaikki muut sosiaalisen ja ihmisenä kasvamisen ulottuvuudet, joita lukion pitää myös edistää.
– Yle tilasikin tutkimuksen siitä, miten eri koulut ovat onnistuneet kohentamaan opiskelijoiden sisääntulokeskiarvon ja ylioppilaskirjoitusten suhdetta. Tutkimuksen mukaan Ylöjärven lukio oli Pirkanmaan paras, kun mitataan kehitystä vuosien 2002 ja 2012 välisenä aikana, Tuomennoro huomautti.
– Tästä kuuluu suuri kiitos opettajillemme ja opiskelijoillemme. Olkaa tekemästänne työstä ylpeitä, sillä olemme oikealla tiellä.

Valo-vuoden jälkeen vapauteen

Opettajien jäähyväiset ylioppilaille jakoi Jussi Kytömäki. Hän muisteli ensimmäiseen Valo-vuoteen kuuluneita opiskelijoiden tekemiä pitkiä matkoja maailmanhistorian syvyyksistä eri uskontojen alkulähteille ja äidinkielen sekä matematiikan solmujen ytimiin.
– Tässä edessämme näemme suuren joukon hohtavia valopäitä, opettaja sanaili.
– Matka ei ole ollut helppo. Nykyisin puhutaan hyysäysyhteiskunnasta ja annetaan ymmärtää, että nuoret pääsevät aidan yli matalammasta kohdasta kuin aiemmat sukupolvet. Lukion opetussuunnitelma ja oppimisympäristö eivät tue tätä näkemystä. Täällä on tehty tosissaan työtä, ja sen hedelmät ovat nyt nähtävillä.
Kytömäki myös kehotti opiskelijoita arvostamaan hankkimiaan tietoja, taitoja ja sivistystä. Hän myös muistutti, että vaikka opiskelijoiden ja opettajien tiet nyt erkanevat, tulevaisuuden haasteet ovat heille yhteiset.
– Maapallolla on ollut jo ihan riittävästi sotia, kurjuutta ja epäoikeudenmukaisuutta niin ihmisiä kuin muutakin luontoa kohtaan. Hyvät nuoret, etsikää oma tapanne parantaa maailmaa, Kytömäki korosti.
– Viime jouluna 90 vuotta täyttänyt anoppini lausui juhliensa päätteeksi elämänohjeen vierailleen – eläkää ihmisiksi, omantuntonne mukaan. Siihen ei oikeastaan ole lisättävää.
Ylioppilaan puheessa Saara Viitanen muisteli lämmöllä lukiosta saatuja kokemuksia ja ystävyyssuhteita, jotka kestävät läpi elämän.
– Tämä on yhden taipaleen loppu, mutta myös jonkin uuden alku. Nyt meillä on edessämme lopullinen itsenäistyminen ja suurempi vapaus mutta myös vastuu omasta elämästämme, Viitanen puhutteli opiskelijatovereitaan.
– Olen kiitollinen perheelleni, opettajille ja koulun henkilökunnalle sekä kavereilleni, jotka ovat tukeneet minua matkallani ylioppilaaksi. Mutta kaikista eniten haluan kiittää teitä kanssaopiskelijoitani. Tämä on meidän päivämme, nautitaan siitä, Viitanen painotti puheensa päätteeksi.

Ylpeä ja iloinen

Tuoreen ylioppilaan Antti Hiltusen äiti Jaanalla (vas.), mummo Ulla Westerlundilla ja isä Mikalla oli hymy herkessä pojan painettua ylioppilaslakin päähänsä.

Tuoreen ylioppilaan Antti Hiltusen äiti Jaanalla (vas.), mummo Ulla Westerlundilla ja isä Mikalla oli hymy herkessä pojan painettua ylioppilaslakin päähänsä.

Antti Hiltunen saattoi hymyillä leveästi 107 muun vastavalmistuneen abiturientin kanssa.
– Fiilis on tietenkin todella hyvä. Samalla olen helpottunut, sillä tavoitteena oli päästä kerrasta läpi, ja siinä onnistuin, Hiltunen totesi.
12 vuoden urakan jälkeen koittanutta juhlapäiväänsä nuori mies vietti aluksi kotonaan sukulaisten ja tuttavien kesken. Illalla tie vei kavereiden mökille.
Lukiorakennuksen vaihtaminen kesken koulunkäynnin epäilytti Hiltusta aluksi, mutta lopulta hän oli uuteen opinahjoonsa hyvinkin tyytyväinen.
– Alkuun vähän hermostutti, koska uusi rakennus vaikutti kolkolta verrattuna vanhaan, jossa oli myös hyvin tiivis yhteisöllisyys. Kotiuduin kuitenkin aika nopeasti. Pelit ja vehkeethän ovat täällä uusia ja hienoja, joten siinäkin mielessä paikka oli oikein hyvä, Hiltunen kuvaili.
Antin vanhemmat Jaana ja Mika olivat lapsensa suorituksesta ylpeitä.
– Upea suoritus pojalta, olen oikein onnellinen, isä kommentoi.
– Sekin oli hienoa, että hän oli ensimmäisten Valosta valmistuneiden ylioppilaiden joukossa. Tällaisessa koulussa opiskeleminen on etuoikeus, Mika kiitteli.
– Minusta oli tärkeää, että uudesta rakennuksesta huolimatta opettajat pysyivät samoina. Osa heistä on opettanut minuakin, Jaana naureskeli.

Yksi kommentti

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?