Muotoilija kotiutui Karhelle

Puulattian lankut narisevat kotoisasti jalkojen alla eteisessä. Olohuoneesta kuuluu huminaa ja pientä ratinaa. Ääni kantautuu takasta, johon on sytytetty tuli. Muotoilija ja keramiikkataitelija Katri Keräsen kauniisti uutta ja vanhaa yhdistävä talo on lämminhenkinen ja kodikas.
– Karhesta on kehkeytynyt kotikyläni. Tunnen olevani karhelainen. Sisäkissana elänyt Kissi on myös kotiutunut maalaismaisemiin ja uskaltaa jo liikkua ulkosalla, tamperelaislähtöinen muotoilija ja keramiikkataitelija Katri Keränen kertoo. Kädentaitaja työstää mielellään hevosaiheita. Niistä on jalostunut myös hevosihmisiä, kuten silmälasipäinen Urho Hepponen.

– Karhesta on kehkeytynyt kotikyläni. Tunnen olevani karhelainen. Sisäkissana elänyt Kissi on myös kotiutunut maalaismaisemiin ja uskaltaa jo liikkua ulkosalla, tamperelaislähtöinen muotoilija ja keramiikkataitelija Katri Keränen kertoo. Kädentaitaja työstää mielellään hevosaiheita. Niistä on jalostunut myös hevosihmisiä, kuten silmälasipäinen Urho Hepponen.

– Olen pohjimmiltani maalaisihminen, vaikka olen varttunut ja opiskellut kaupungissa, Tampereen Annalasta kotoisin oleva Katri Keränen toteaa.
– Viihdyn luonnossa ja maaseudun hiljaisuudessa sekä rauhallisuudessa. Ne luovat tietynlaista yksityisyyden tunnetta ympärilleni. Eivätkä lumitöiden tekeminen ja talon lämmitys ole minulle mitään rasitteita, päinvastoin, pidän niitä yksinomaan  mukavina puuhina.
Onni maallemuutosta potki, kun kädentaitaja asettautui miehensä, sähkömagnetiikan tohtori Janne Keräsen kanssa Karhentien varteen asumaan.
– Tämä on aviomieheni kotitalo, joka on kokenut sisätiloissaan varsin mittavan remontin. Pidämme molemmat modernista tyylistä, mutta myös menneen ajan tuulahduksista. Näitä molempia löytyy tästä huushollista.
Pihalla nököttää sievä, vaaleansiniseksi maalattu puurakennus, josta löytyy niin sauna kuin autotalli sekä verstas.
– Haaveenani on vielä joskus tehdä siellä keramiikkaa ihan ajan kanssa. Viimeksi hyödynsin verstasta kunnolla toissa kesänä viime marraskuun Helsingin näyttelyn töitä tehdessäni.
Alun perin Keräsen piti lähteä opiskelemaan hevosalaa.
– Olen koko ikäni käynyt talleilla ja harrastanut ratsastusta sekä hevosten rapsutusta. Päädyin kuitenkin Forssan käsi- ja teideteollisuusoppilaitokseen, josta sain keramiikka-artesaanin paperit.
Koska opinnälkää jäi, nuori nainen suuntasi Kuopioon.
– Tein ammattikorkeakoulututkinnon Muotoiluakatemiassa  keramiikka- ja lasimuotoilulinjalla.
Pirkanmaalle palattuaan nykyinen Keränen, silloinen Aaltonen, pestautui myyjäksi Kauppakeskus Veskassa sijaisevaan Iittalan myymälään.
Häntä onnisti myös työtilan saamisessa.
– Keraamikko Jaana Turunen antoi käyttööni huoneen Tampereen Atalasta Keramiikkapaja Zeebran tiloista.
Eräänä päivänä taiteilijanalku sai tietää, että Arabia etsii sisäisessä haussa piirtäjää Helsingin tehtaalleen.
Eikä aikaakaan, kun hän jo työsti kuuluisien suunnittelijanimien koristekuvioita sopiviksi tuotantoon.
– Käyn pääkaupungissa kahtena päivänä viikossa. Muut päivät teen etätöitä Karhella. Hommat hoituvat pääosin tietokoneella.

Elegantti ja linjakas hevonen inspiroi

Ikuinen hevostyttö ammentaa harrastuksestaan työhönsä.
– Hevonen on elegantti eläin pyöreine muotoineen ja laajoine kaarineen, Katri Keränen luonnehtii.
– Pidän myös hirvistä ja kauriista niiden monipuolisen muotokielen takia.
Keräsen hevosveistokset eivät ole pehmoisia ja tyyliteltyjä.
–  Luonnetta saa ja pitää löytyä. Olen myös viehättynyt ihmisen ja hevosen hahmon yhdistämisestä. Urho Hepponen on saanut vaikutteita sitkeästä suomenhevosesta, jälleenrakennuksen sävyttämästä 1950-luvusta ja karismaattisesta presidentti Kekkosesta.
Talleilla pyörii pelottomia ja villisti ratsastavia hevostyttöjä, ronskeja ravimiehiä sekä huolestuneita hevostätejä, niitä äitihahmoja.
Myös nämä tyypit ovat antaneet vaikutteita Keräsen töihin.
Viime syksynä taiteilija toteutti pitkäaikaisen haaveensa.
– Hankin itselleni ensimmäisen oman hevosen, Ukko-Mestarin, joka asustaa naapurissa Mauno Erkkilän tallissa. Silmäteräni on ravisukuinen suomenhevonen. Nyt sen ei enää tarvitse yrittää juosta lujaa. Etenemme yhteistyössämme hiljalleen ja terapeuttisesti, toistaiseksi ilman kärryjä.
Karhen Niemenperässä naapuriapu on voimissaan.
– Hevoseni pillastui viime syksynä ja lähti omille teilleen. Kulmille ilmaantui hetkessä vapaaehtoisia etsintäpartioon, Keränen antaa esimerkin.
– Muutenkin täällä voi asustaa levollisin mielin. Jos tulee jokin ongelma, niin aina voi kysyä kyläläisiltä.

Huippunimiltä oppia omaan työhön

Katri Keränen on päässyt näkemään suurten suunnittelijanimien tapaa toimia ja työskentelemään yhteistyössä heidän kanssaan.
– Arabialle koristekuvioita luoneet taiteilijat ovat huipputyyppejä ja todella luovia sekä rautaisia alansa ammattilaisia, hän luonnehtii.
– Olen oppinut heiltä rohkeutta heittäytyä ja kokeilunhalua sekä tietynlaista rentoutta. Ei ole niin vaarallista, jos heti ei synny priimaa. On uskallettava testata ja antaa työlleen aikaa muotoutua.
Keränen on ollut mukana työstämässä useiden uusien astiasarjojen koristeita.
– KoKo Roses, Runo ja Piilopaikka, hän antaa esimerkkejä.
Karhelainen on kunnostautunut myös yritysten logojen suunnittelijana.
– Olen suunnitellut Ylöjävellä sijaitsevien Siipibaarien ja Valkaeakosken eläinsairaalan Profivetin logot, hän mainitsee.
Kaupungin hulinasta maaseudun hiljaisuuteen asettautunut Keränen ei tarvitse enää musiikkia taustamelun poistajaksi töihin ryhtyessään.
– Se on sitä maalaiselämän luksusta, josta nautin täydestä sydämestäni tällä hetkellä, hän kiteyttää.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?