Manserokin tulevaisuus on taattu, mikäli haluaa uskoa toissa perjantaina Ideaparkissa viihtyneen yleisön mielipiteitä, kun tamperelainen Rockwalli-orkesteri heitti ilmoille levynjulkaisukiertueensa ensimmäisen keikan. Nyt julkaistava debyyttialbumi on äänitetty pääasiassa Ylöjärvellä, Rantajätkät ry:n studiossa Toimintatiellä.
Toisen polven manserokkarit tekivät historiaa. 15–18-vuotiaiden muusikoiden esikoisalbumi Maa kutsuu julkaistiin ennakkoon toissa perjantaina Lempäälän Ideaparkissa.
Tekijät lupaavat levyn sisältävän kappaleita, jotka eivät jätä ketään kylmäksi.
– Biisejä on ihan laidasta laitaan. Levyltä löytyy niin herkkiä balladeja kuin raskasta rokkiakin. Pääasiassa laulut kertovat kuitenkin meille tärkeistä asioista: tytöistä ja rock-musiikista, Rockwallin keulamies Valtteri Aaltonen toteaa pilke silmäkulmassa.
Levytysprosessi on kokonaisvaltainen
Bändin jäsenet pitävät levyntekoa monimutkaisena prosessina, joka ei aina seuraa suunnitelmia.
– Yhtä ja toista on otettava huomioon kansilehden suunnittelusta biisilistan laatimiseen, Valtteri Aaltonen muistuttaa.
– Alun perin levyn piti valmistua vuoden 2012 keväällä, mutta monen tekijän summauduttua toisin kävi. Nyt kuitenkin ylpeänä esittelemme uuden levyn, jota olemme hartaasti valmistelleet. Niinhän se on: hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, hän jatkaa.
– Eikä siinä ole vielä kaikki. Levytysprosessin pitkityttyä päätimme julkaista levyn kolmeen kertaan, kitaristi Sampsa Rättäri naurahtaa.
Keikkailu käy työstä
Rockwallin keikkahistoriassa riittää kummasteltavaa.
Kun ottaa huomioon, että kaikki yhtyeen jäsenet käyvät yhä peruskoulua tai lukiota, saa heidän tahkoamansa keikkatilasto haukkomaan henkeä.
– Loppusyksystä rikottiin bändimme historiassa 100 keikan raja. Viime vuoden yhteenlaskettu keikkamäärä nousee yli 40:n. Vakaasti uskomme, että tämän vuoden aikana tuo määrä vielä lyödään, rumpali Jimi Hautamäki povaa.
Keikkailu on tärkeä osa bänditoimintaa. Rockwallin energiset lavashow’t saavat yleisöltä kiitosta kerta toisensa jälkeen ja toisaalta kompensoivat soitossa mahdollisesti tapahtuvia virheitä.
– Yleisö antaa aika paljon anteeksi, mikäli se kokee nauttivansa esityksestä. Yksi kaksi väärää nuottia kitarasoolossa ei siis kaada koko performanssia, kitaristi Anton Äikäs tuumii.
– Hyvät välijuonnot vitseineen ovat tärkeä osa kokonaisuutta. Koetan aina satsata niihin, sillä yleisön haltuunotto on tämän homman kaikkein haastavin osuus. Kun saan jään meidän ja yleisön väliltä sulamaan pois, käy kaikki paljon joutuisammin, Valtteri Aaltonen kiteyttää.
Yhtyeen keikkailu on muuttunut viime aikoina aiempaa isommaksi ja ammattimaisemmaksi.
– Olemme hankkineet lisää valokalustoa sekä uudet ja järeät äänentoistolaitteet. Nyt voimme keikkailla isossakin tilassa ilman vuokravehkeitä. Olemme myös liisanneet omia kamojamme muille bändeille silloin, kun emme itse niitä tarvitse, basisti Alex Hautamäki valottaa.
Parasta keikkamuistoa nuoret miehet eivät tahdo erikseen kertoa. Yksi asia keikkailussa nousee kuitenkin ylitse muiden.
– Keikka on aina elämys, eikä sitä ajatella työnä, vaan jokainen keikkareissu on eittämättä uniikki tapahtuma. Minun on vaikea sanoa, mikä on paras keikkamuisto, koska meidän keikkamme alkaa silloin, kun bändiauto hurauttaa iltapäivällä varaston eteen lastattavaksi.
Kyseinen keikka päättyy aamuyöllä, kun samainen auto on roudattu tyhjäksi takaisin varastoon, Jimi Hautamäki painottaa.
Sattuman myötä
Keikkaseurueeseen liittyi viime vuoden kesällä ylöjärveläinen Aleksi Aaltonen.
– Hänen mukaantulonsa helpotti keikkamatkoilla vallinnutta työvoimapulaa. Aleksi toi samalla korvaamattoman avun kappaleiden värkkäämiseen, mikä on ollut uuden levyn tekemisen kannalta merkittävää, Jimi Hautamäki selostaa.
– Eksyin yhtyeeseen serkkuni, solisti Valtterin myötä. Viime kesänä kysyin häneltä, pääsisinkö mukaan roudaushommiin. Jätkät innostuivat, ja homma rupesi pelittämään, Aleksi Aaltonen muistelee.
– Nykyään olen Rockwallin valomies sekä monitorimiksaaja. Minulle on sysätty myös kappaleiden sanoitusvastuuta. Mistä lie johtunutkin, mies veistelee.
Kun tuntee bändin taustat vaikuttaa todennäköiseltä, että maserock-perinteen potentiaalisin jatkaja on ammattimaista jalansijaa saanut Rockwalli.
Yhtyeen jäsenet ovat joutuneet vakavasti harkitsemaan, voisiko musiikista tulla ammatti ja jaksaako 12 tunnin työpäiviä tehdä vielä 30 vuodenkin kuluttua. Vanhempien esimerkki on osoittanut, miten ei kannata toimia.
– Siihen pyritään, että musiikkiharrastuksesta voisi kehkeytyä ammatti. Aika kuitenkin näyttää, kuinka meille käy. Monet ammattimuusikot ovat neuvoneet meitä, mitä virhettä ei ainakaan kannata tehdä. Toivottavasti uusi levy saa hyvän vastaanoton. Se tietäisi keikkamyynnillekin piristysruisketta, Jimi Hautamäki pohtii.
Omavaraisuus laulujen suhteen
Nykyään moni bändi käyttää oman yhteisön ulkopuolisia lauluntekijöitä, mutta Rockwalli on alusta alkaen ollut määrätietoinen ja tehnyt kaikki lyriikat sekä sävellykset itse.
– Laulujen tekstit meillä rustaa nykyään pääasiassa Ylöjärven oma poika Aleksi. Ennen hänen liittymistään remmiin biisien sanat kirjoitti joko laulajamme Valtteri tai kitaristi Anton, Alex Hautamäki paljastaa.
– Sanoitusteni ideat löytyvät arkipäivästä. Eri ihmiskohtalot ja tapahtumat antavat ajatuksia kappaleiden tekoon. Päivittäiset tavallisten ihmisten rutiinit ja tavat innoittavat minua sanoitusten tekemisessä. Biisien todenmukaisuus on sitten ihan kuuntelijasta kiinni, Aleksi Aaltonen pohdiskelee.
– Totta kai ideat tulevat oikeista itseni, ystävieni tai ventovieraiden tekemisistä. Kappaleen syvyyden saa jokainen itse tulkita, Aleksi Aaltonen lupaa.
– Onnekseni ja onneksemme sanoitus- ja sävellysyhteistyö luonnistuu mahtavasti Rockwallin jäsenten kanssa. Jimin ja Antonin kanssa olen työskennellyt monta kertaa, hän iloitsee.
– Sävellyskynää meillä pääasiassa käyttää Anton, mutta kyllä nuottipaperiin kynäileminen käy Jimiltäkin, Valtteri Aaltonen selvittää.
Jere Paldanius
Kommentointi on suljettu.