Pirkanmaalainen jääkiekkoväki – tai ainakin osa siitä – on saanut muutaman vuoden tauon jälkeen taas virittäytyä suurten odotusten tunnelmiin SM-liigan pudotuspeleissä.
Väkeä liikkuu keväisillä teillä ristiin rastiin, kun seurojen viralliset faniryhmät sekä epäviralliset kannattajajoukot haluavat nähdä suosikkinsa edesottamukset vieraskaukaloissakin.
Yksi reissaajista on siivikkalalainen taksiyrittäjä Nikke Grönvall, joka seuraa Tampereen Tapparan taivalta kohti kuka ties kuinka muikeaa menestystä.
Ensimmäinen askel sitä kohti otettiin puolivälieräsarjassa HIFK:ta vastaan, ja Grönvall oli menossa mukana yllään isältään ennakkoperintönä saamansa Tappara-takki, vuosimallia 1979.
– En yhtään tiedä, millainen meininki on. Viimeksi olen ollut fanibussissa mukana joskus 1990-luvun alussa, Nikke aprikoi istahdettuaan täpötäyteen linja-autoon.
– Olen toki sen jälkeen käynyt vieraspeleissäkin monta kertaa omalla kyydillä, mutta se on hieman eri asia. Meno fanibussissa äityi välillä aika huimaksi silloin ennen, hän täsmentää.
Pitkä tauko selittyy varsin luonnollisilla syillä:
– Vuonna 1994 syntyi poika, ja sitten siihen tuli vaikka mitä normaalia kuviota. Aikaa ei enää jäänyt, ja sitten vasta kiireitä olikin, kun poika rupesi pelaamaan jalkapalloa, ja minä valmensin junnuja.
– Eipä tosin Tapparan menestyskään ole juuri antanut aihetta näille matkoille lähteä. Nyt on taas sellainen kutina, että mukaan pitää päästä, sillä Jukka Rautakorpi on tehnyt päävalmentajana hienoa työtä, Nikke kehuu.
Miesvoittoinen matkaseurue
Tappara Fan Club on Suomen suurin yksittäisen urheiluseuran kannatusryhmä, jolla on jäseniä ympäri maan. Sen toimintaan kuuluu useita vieraspelimatkoja runkosarjan aikana sekä tietysti reissuja kaikkiin pudotuspeleihin.
Lisäksi Fan Club järjestää hyväntekeväisyystapahtumia ja tekee tiivistä yhteistyötä sekä Tamhockey Oy:n että Tappara ry:n kanssa.
Toiminta sai mojovasti lisävauhtia vuosituhannen vaihteen menestyksistä, varsinkin kevään 2003 mestaruudesta. Nyt puolivälierien vierasottelut pelattiin arki-iltoina, joten kovin isoa ryhmää ei Nordenskiöldinkadun jäähalliin saatu liikkeelle.
– Pystyin järjestämään ajot niin, että pääsin matkaan, invataksia ajava Nikke Grönvall kertoo.
Hän silmäili enimmäkseen fanipaitoihin sonnustautuneita matkakumppaneitaan ja myönsi, että väki on vaihtunut parissakymmenessä vuodessa.
– Olisikohan puolet ulkonäöltä tuttuja Tapparan kotipeleistä, jotka käyn katsomassa aina, kun on mahdollista.
Matkaseurue oli vahvasti miesvoittoinen, sillä mukaan oli lähtenyt vain puolentusina naista, mikä on kuulema aivan normaali lukema runkosarjapeleissäkin. Sitä mukaa, kun pelit kovenevat, myös naisten määrä kasvaa.
Muutama koululainenkin oli ehtinyt iltapäivän viimeisiltä oppitunneiltaan mukaan laskemaan porukan keski-ikää, joka lienee asettunut 35 ikävuoden tietämille.
– En ole ainakaan vielä saanut poikaani innostumaan. Hän pelasi kuusi vuotta jalkapalloa Tampereen Ilveksessä, kunnes joutui lopettamaan jalkavaivojen vuoksi.
Hetkinen: Tapparan mies vie poikansa pelaamaan Ilvekseen ja vieläpä menee itse valmentamaan?
– Joo, siitä sai aikoinaan kuulla vähän kuittailua, mutta vastasin aina, että kiekko ja jalkkis ovat kaksi aivan eri asiaa.
MM-reissut kuuluvat kevääseen
Ruuhkavuosinaankaan Nikke Grönvall ei tyystin jättänyt kiekkoturismia, mutta piti siinä riman korkealla ja matkusti MM-turnauksiin. Niiltä reissuilta on mieleen jäänyt monta muistoa.
– Olemme aina ottaneet kaverini kanssa omatoimimatkat. Hotelleista ei ole valittamista, mutta niissähän yleensä vain käydäänkin nukkumassa ja vaihtamassa vaatteet.
– Sen sijaan turnauksen järjestelyt vaihtelevat kovasti. Parhaiten ne on hoidettu Saksassa ja Sveitsissä, mutta huonoimmin Moskovassa, jossa halli sijaitsi keskellä ei mitään, kohtelu oli töykeää, eikä juuri mitään palveluja saanut, Grönvall kritisoi.
– Kyllähän Kanadassakin nähtiin hienoja pelejä, vaikka menimmekin tavallaan väärään kaupunkiin. Quebecläiset olivat kovin katkeria siitä, ettei heillä enää ole omaa NHL-joukkuetta.
Nikke on kavereineen kiertänyt laskujensa mukaan seitsemät tai kahdeksat MM-kilpailut ulkomailla, mutta ensi vuonna ketjuun uhkaa tulla tauko, sillä Valko-Venäjä ei houkuttele.
– Saksassa ja Sveitsissä myös fanit ovat aivan huikeita – todellisia kiekkoihmisiä. Tšekitkin ovat todella mukavia, mutta slovakit vielä rennompia. Aivan huikeita tyyppejä.
Eipä Nikelle jäänyt valittamista HIFK:n faneistakaan, jotka kohtelivat tapparalaisia vieraitaan hyvin kohteliaasti, kuten kahden perinteikkään seuran keskinäisissä kohtaamisissa asiaan kuuluukin.
Maailmalle Nikkeä on viennyt MM-turismin lisäksi myös Englannin Valioliigassa pelaavan lontoolaisen West Ham Unitedin kannattaminen.
– Telakkatyöläiset ovat perustaneet Hammersin, eikä Upton Parkilla näy sellaisia rahamiehiä kuin esimerkiksi Chelsean peleissä, Nikke vertailee.
Vanhat lehtileikkeet hävinneet muutoissa
Nikeltä piti tietenkin kysyä, mikä hänestä aikoinaan teki nimenomaan Tapparan kannattajan. Yksi suurimmista syypäistä siihen oli sama kuin monella muullakin yli 40-vuotiaalla kirvesrintafanilla:
– Marjamäen Pekka oli yksi suurimmista suosikeistani, ja hänen appivanhempansa ovat sittemmin asuneet naapureinamme.
– Lehdistä luettiin ja otettiin penskana talteen kaikki mahdolliset kiekkoaiheiset jutut. Ne ovat valitettavasti muutoissa hävinneet, Nikke harmittelee.
Hän pelasi itsekin jääkiekkoa Tapparassa lapsuutensa maisemissa Tampereen Lielahdessa. Touhu oli silloin kovin erilaista kuin nykyään.
– Minulla tuli kaukaloon matkaa kaksi ja puoli kilometriä. Eihän minusta pelaajaa tullut, mutta kävelin säällä kuin säällä reeneihin ja takaisin varusteita pulkalla kiskoen. Rupeaisikohan sellaiseen enää nykyään yksikään junnu?
– Nummisen Kallu seisoi hyvin usein kaukalon laidalla reenejämme seuraamassa. Arvostan suuresti hänen herrasmiesmäistä käytöstään ja oikeaa vaatimattomuuttaan, Nikke kiittelee.
Hän muistelee paluumatkaa Bratislavasta kaksi vuotta sitten. Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF oli nimennyt siellä legendaarisen pelaajan ja valmentajan Kalevi Nummisen Hall of Fame -kunniagalleriaansa, ja Grönvall kavereineen näki hänet lentokenttäbussissa.
– Oli hienoa onnitella Kallua siitä valinnasta, joka jäi Suomessa aivan liian vähälle huomiolle. Kallu jos kuka ansaitsi sen.
Kommentointi on suljettu.