En kommentoi

Noin kuukauden päivät tässä on ihmetyttänyt vaikenemisen kulttuuri yhteiskunnassamme. Lähtölaukaus mietinnälleni tuli Raision ja WWF:n välisestä yhteistyön uutisesta. Ympäristöjärjestö tulee saamaan kymmenen senttiä jokaisesta Raision myymästä Elovenan luomukaurahiutalepakkauksesta. Maailmaan mahtuu sponsorointia vaikka millaista. Tähän liittyy nyt pari tarkemman mietinnän paikkaa.
Tutkiva journalismi heti laski, että millainen rahamäärä on äkkiseltään harmittomalta tuntuva kymmenen senttiä paketilta. Sille löytyy kouriintuntuva vastine. Nimittäin suomalainen viljelijä saa viljelemästään kaurasta saman verran rahaa. Toinen tekee kaiken ja toinen ei tee mitään. En yhtään ihmettele, että yritys ei ole tästä tempauksesta saanut viljelijäomistajiltaan pelkästään positiivista palautetta.
Mutta mitä sanoo asiaan itse ympäristöjärjestö? WWF Suomen pääsihteeri ei halua kommentoida, onko viljelijän saama osuus kohtuullinen. Taho on ilmeisen tyytyväinen saamaansa rahaan. Sitä kyllä kommentoidaan runollisin sanakääntein maataloutta arvostaen. Tiukemman paikan tullen väistetään sitten kokonaan vastuu.
Mielestäni kysymys ei ole edes tiukka. Ellei heti osaa sanoa, niin kannattaa järjestää oikein seminaari asian tiimoilta. Sieluni silmin näen, kun punavuorelaiset punaviinitoimittajat täyttävät internetin asiallisella julkisuudella. Hiljaisuus saa aikaan menetetyn mahdollisuuden.
Harva välttyi huomaamasta uutista, jonka keskiössä oli valitettavasti tangokuningas Sillanpää. Samaan aikaan oli esillä Sillanpään fan clubin lopettaminen. Sinällään hienoa, että laulajalla on ollut läheisiä ihmisiä parikymmentä vuotta. Sillanpään huumekäryä ei kuitenkaan haluttu kommentoida millään tavalla.
Tilanne ei tietenkään ole helppo. Yleisellä tasolla olisi voinut vedota siihen, että vaikka on kuinka vaikeaa, niin ketään ei pidä hylätä ja jättää yksin. Myös vaikeassa paikassa voi koettaa olla positiivinen. Kommentoimattomuus ei johda mihinkään.
Jääkiekko on tänä syksyssä päässyt Suomessa hyvään vauhtiin. Tai vauhtia on oikeastaan liikaa ja välillä osutaan vastustajaa päähän. Yksi tilanne oli Ässien ja Jukurien ottelussa. Uutisoinnissa Jukurien valmentaja Risto Dufva kahteen kertaan jättää kommentoimatta.
Jälkiviisaana voi arvailla, että paras mahdollinen puheenvuoro olisi koskenut valmentajien yhteistyötä. Kovien rangaistusten lisäksi joukkueiden oma moraali on yksi osatekijä vauhdikkaassa paletissa.
Kommentoimattomuudessa osa vastuusta on myös kysyjällä. Esimerkiksi allekirjoittanut ei ole koskaan sanonut itseään Talvivaaran kaivoksen asiantuntijaksi eikä sellaiseksi tule. Siltä pohjalta lähtien on ihan turha odottaa syväluotaavia kommentteja siitä aihepiiristä.

marko@markotaipale.fi