Septiawanien kattilakunnassa yhdistyy indonesialainen ja suomalainen elämäntyyli

Vauva tarvitsee koko perheen rakkauden

Kolmen viikon ikäistä prinsessaa uneen tuudittaessaan siivikkalalaisäiti Riina Septiawan, 25, iloitsee siitä, että suomalaiset alkavat viettää kansallista vauvan päivää. Kahden ja puolen vuoden ikäinen perheen kuopus, Stella, kantaa ahkerasti kortensa kekoon pikkusiskon hoidossa. Kahden lapsen äiti korostaa vauvan turvallisuuden tunteen syntyvän vanhempiensa ja sisarustensa osoittamasta rakkaudesta ja huolenpidosta.

Riina Septiawan arvostaa tämän viikon perjantaina ensimmäistä kertaa vietettävää kansallista vauvan päivää. Siivikkalalaisäidillä on kaksi tytärtä.

Mustatukkaista tyttövauvaansa suukotteleva onnellinen äiti Riina Septiawan ihmettelee sitä, miten vähän maan tiedotusvälineet ovat kertoneet perjantaina 29. syyskuuta ensimmäistä kertaa vietettävästä kansallisesta vauvan päivästä. Kahden lapsen äidin mielestä vauvoille ja vauvaperheille omistettu merkkipäivä on erittäin tervetullut suomalaiseen juhlakalenteriin.
– Vaikka vuoden jokainen päivä on niin äitien, isien kuin vauvojenkin päivä, on hyvä, että yhteiskuntamme nostaa teemapäivien turvin eri ihmisryhmien oloja päivän valoon, julkiseen keskusteluun, Septiawan perustelee.
Kahden pienen tytön äiti on vakaasti sitä mieltä, että pääsääntöisesti Suomessa lapsiperheiden asiat ovat vakaalla ja mallikkaalla tolalla. Hänen mielestään Ylöjärven kaupunki tarjoaa lapsiperheille korkeatasoiset ja ihmisläheiset palvelut.
– Meidän perheessämme yhdistyvät indonesialainen ja suomalainen kulttuuri. Angga-mieheni, 30, kotimaassa kansalaiset suhtautuvat erittäin rakastavasti jälkikasvuun. Lisäksi indonesialaiset vaalivat kunnioitettavalla pieteetillä perheen ja suvun yhteyttä. Olen lähtöisin suurperheestä ja olen kiitollinen kaikesta, jonka muun muassa välittämisestä, auttamisesta sekä myötäelämisestä olen oppinut ja omaksunut vanhemmiltani sekä sisaruksiltani, Septiawan tilittää.

Lapsia, tottakai

Riina ja Angga Septiawan pitivät avioiduttuaan päivän selvänä asiana sitä, että pariskunta hankkii lapsia.
– Minulla on yhdeksän sisarusta ja Anggalla viisi sisarusta, joten me molemmat olemme tottuneet lapsiin. Kun perhe toimii yhdessä tehden asiat yhteistyössä, niin elämä maistuu hyvältä. Vanhemmat vastaavat niin lastensa hoidosta kuin kasvatuksestakin. Lapset osallistuvat arjen tehtäviin kulloistenkin kykyjensä ja voimavarojensa mukaan, Riina Septiawan muotoilee arjen selviytymisohjeen.
Riina Septiawan korostaa, että lapset tarvitsevat eniten äitinsä ja isänsä pyyteetöntä rakkautta.
– Lapsi kokee olonsa turvalliseksi, kun vanhemmat ovat läsnä pienokaisensa elämässä. Vauva on pieni ja heiveröinen ihmisen alku, joten häntä on suojeltava. Kun äiti ja isä antavat pienokaiselleen hellyyttä, rakkautta ja lähellä oloa, hän varttuu tasapainoiseksi ihmiseksi, hän miettii.
Septiawanien perheessä tulevaisuuden suunnitelmat ovat kristallinkirkkaat.
– Olen tyttöjen kanssa kotona ainakin vuoden ajan. Stella voi käydä joissakin kerhoissa, jotta hän tapaa omaikäisiään lapsia, äiti tarkentaa.
– Palaan äitiyslomani päätyttyä työelämään. Uskon, että leipätyön ja perheen arjen sovittaminen onnistuvat hyvin, hän odottaa.
Angga on oppinut hyvin suomen kielen, ja hän opiskelee parhaillaan levyseppähitsaajaksi ammattikoulussa Hervannassa. Kotimaassaan Angga työskenteli turistioppaana ja surffiopettajana.
– Mieheni on kotiutunut erittäin hyvin Suomeen. Hän viihtyy täällä mainiosti. Luonnollisesti hänellä on joskus ikävä läheisiään ja sukulaisiaan, mutta indonesialaiseen tapaan Angga on tiiviissä yhteydessä läheisiinsä, Riina Septiawan kertoo.

Arki sujuu hyvin

Jokapäiväinen elämä sujuu mallikkaasti Septiawanien nelihenkisessä perheessä.
– Niin minä kuin miehenekin olemme oppineet kodin työt ja askareet omilta vanhemmiltamme. Kumpikaan meistä ei ole uusavuton, Riina Septiawan hymyilee.
– Niin lasten hoitoon kuin kodin pyörittämiseen tarvitsemamme tiedot ja taidot kumpuavat selkärangastamme, sillä olemme saaneet tehdä omissa lapsuuden kodeissamme erilaisia tehtäviä siivoamisesta ruoanlaittoon, hän lisää.
Riina Septiawan on onnellinen siitä, miten vasta kaksi ja puoli vuotias Stella-tyttö haluaa hoitaa, hoivata ja helliä pikkusiskoaan.
– Kun vanhemmat kohdistavat välittämisensä molempiin lapsiinsa, esikoinen ei koe itseään unohdetuksi tai laiminlyödyksi. Omasta kokemuksestani tiedän, että siskosta voi tulla paras kaveri, hän pohtii.
Septiawanin mukaan yhteen hiileen puhaltava perhe tarjoaa otollisen kasvualustan sille, että lapset oppivat jo pienestä pitäen toimimaan porukassa.
– Yhdessä tehden lapset omaksuvat myös jakamisen taidon ja kanssaihmisen huomioon ottamisen lahjan, nuori äiti teroittaa.
Riina ja Angga Septiawan huolehtivat yhdessä siitä, että heidän lapsensa kohtaavat päivittäin läsnä olevat vanhempansa.
– Läsnäolemisen taito on kaiken aja o, Riina Septiawan arvostaa.
– Äidin ja isän on osattava kuunnella lapsiaan, hän jatkaa.

Kolmea kieltä

Indonesialaissuomalaisessa perheessä puhutaan kolmea eri kieltä.
Kaksi ja puolivuotias Stella keskustelee sujuvasti suomeksi, indonesiaksi ja englanniksi.
Riinan ja Anggan yhteinen kieli oli aluksi englanti.
Angga halusi oppia nopeasti suomen kielen, ja hän taitaa suomen jo erittäin hyvin.
Riina on petrannut taitojaan indonesian puhujana, mutta Stella-tyttö käyttää isänsä kieltä hyvin taitavasti.
– Monikielisyys on myönteinen asia, Riina Septiawan painottaa.
Indonesialaissuomalainen perhe hyödyntää määrätietoisesti kahden hyvin erilaisen kulttuurin hyviä puolia.
– Pidän suurena elämän rikkautena sitä, että perheyhteydessä on niin indonesialaisia kuin suomalaisiakin tapoja, Riina Septiawan sanoo.
– Arvostan Indonesiasassa varsinkin sitä, miten ihmiset arvostavat ja osoittavat kunnioitustaan itseään vanhemmille ihmisille, hän tarkentaa.
Riina ja Angga Septiawan ovat miettineet sitä, millaiseen maailmaan he ovat lapsensa tehneet.
– Jaksamme luottaa siihen, että Suomi on tulevaisuudessakin turvallinen yhteiskunta. Toivomme myös sitä, että maailma rauhouttuisi ja rauha vallitsisi jokaisessa maanosassa.

Kiitosta palveluista

Septiawanien perhe asuu rivitalokodissa Kanta-Siivikkalassa.
Riina Septiawanin mielestä asuinalueen vahvuuksiin kuuluvat rauhallisuus ja luonnonläheisyys.
– Kaupunginosassamme on hyvät lähipalvelut. Täällä on kiitettävästi palveleva neuvola, joka on lapsiperheen tärkeä tukipilari. Tulevaisuutta ajatellen myös päiväkotiasiat ovat hyvällä tolalla, hän kiittää.
– Siivikkalassa on tarjolla myös kerhoja. Uskon, että Stella-tyttäremme onkin jo pikapuoliin ahkera kerholainen, äiti ounastelee.
Riina Septiawan on kiitollinen uutisista, joiden mukaan Ylöjärven kaupunkikin on jälleen kehittämässä perinteistä kodinhoitajajärjestelmäänsä.
– Muistan omasta lapsuudestani, miten juuri kodinhoitajan vierailu toi mukavaa vaihtelua lapsen arkeen. Kodinhoitajat jättivät minuun lämpöiset muistot, hän tilittää.

Yksi kommentti

  1. Että mitähän v****a?

    Ylöjärven uutiset on nyt varmaankin viikon aikana julkaissut 5 artikkelia vauvan päivästä. Montako artikkelia on julkaissut lehti lapsettomien lauantaista? Niin, ei yhtäkään. Äitienpäivästä oli monta juttua hyvissä ajon ennen äitienpäivää. Toimittajillla ei ilmeisesti ole käsitystä että 1/5 pariskunnista on tahattomasti lapsettomia! Vauvoista ja äideistä jakseaan kirjottaa kyllä yllinkyllin. Varmaankin siksi, että oletetaan että lapsia saa kuka vaan sormia napsauttamalla. Tämä lehti jauhaan vain lapsiperheistä ja uskonnosta.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?