Irwinin tenhossa

Irwinin elämästä kertova Viimeinen laulu -näytelmä oli niin suosittu, että paletti pyöräytetään uusiksi ensi kesänä ja lippuja varataan jo. Menestystä tekemässä oli myös joukko ylöjärveläistaustaisia taitajia.

Irwin-näytelmä oli herkullinen produktio. – Sai räyhätä oikein sydämensä pohjasta, Aarre Aalto (tak. kesk.) nauraa. – Oli huikeaa kertoa tarina, jonka Irwinin läheiset olivat uskoneet meidän käsiimme, Virpi Muikku jatkaa Jarmo Grekin (2. vas.), Kauno Perkiömäen (2. oik.) ja Jukka Hovilan nyökytellessä. Tämän poppoon lisäksi työryhmässä oli vielä muutakin ylöjärveläisverta.

Nyt kun hämeenkyröläisen Heiskan kesäteatterin Irwin-näytelmän viimeisistä näytöksistä on kulunut muutama viikko, työryhmässä mukana olleesta ylöjärveläispoppoosta tuntuu yhä ”helvatin hienolta”.

Täydet katsomot, ylistävät aplodit ja kiittävä palaute lämmittävät yhä. Ja itse asiassa vasta nyt kaikki tuo on alkanut valjeta tajuntaan.

– Oikeastaan jälkikäteen vasta on tajunnut, mitä tapahtui, kuinka suuri se suosio oli, toisessa pääroolissa nähty ylöjärveläinen Virpi Muikku toteaa.

Yleisöäkin on nähdyn jälkeen kutkuttanut. Ohikulkijat ovat Irwin-paitaisen viljakkalalaistuottajan Kauno Perkiömäen huomattuaan tulleet turisemaan, ja taustabändissä soittanutta ylösjärveläiskanttoria Jukka Hovilaa on tultu jututtamaan pikemmin näytelmästä kuin kanttorin urasta.

Hyvä aihe ja tulkinta

Vaikka työryhmä osasi aavistella yleisön kiinnostusta, tuli suursuosio silti yllätyksenä. Perkiömäki odotti ehkä 4 000 kävijän määrää, mutta lopulta katsojia kertyi 7 000.

Kävijäaavistus ei silti ollut varsinainen syy näytelmän tekoon, vaan aihe kumpusi paikallisuudesta, Irwinin hämeenkyröläisyydestä.

Menestystä sitten selittää Irwinin ja hänen suositun, näytelmässä myös esitetyn, musiikkinsa kiinnostavuus.

– Irwin on sellainen toteemi, että häntä ei kukaan pysty ohittamaan tai ylittämään, parissa roolissa nähty viljakkalalainen Aarre Aalto tuumii.

– Irwinillä on yhä vetovoimaa, Perkiömäki komppaa ja viittaa samalla kaukaakin tulleeseen yleisöön.

Suosion taakse porukka näkee myös hyvät esiintyjät. Osattiin laulaa, soittaa ja suoriutua roolityöstä.

– Esimerkiksi Virpillä oli monologeja, ja yleisö seurasi niitä hiiskumatta. Virpi sai vangittua tilanteen, Aalto kehaisee.

Ylöjärveläiskopla antaa kunniaa myös nappiin osuneelle roolitukselle ja oivalle ohjaustyölle. Lisäksi Irwinin läheisten kertomaan perustunut käsikirjoitus oli porukan mielestä kiinnostava ja taidokas.

Aika sukellus

Koko kansan tunteman rentturallien ruumiillistuman nahkoihin sukeltaminen oli entiselle ylöjärveläiselle Jarmo Grekille aika haaste.

– Vaikka alkuun ajattelin, että mikäs siinä, olivat saappaat kuitenkin aika isot. Videoita katsomalla ja musiikkia kuuntelemalla aloin sisäistää Irwinin olemusta, hän analysoi.

Muikun tehtävä oli toisaalta helpompi ja toisaalta vaikeampi, kun hänellä ei ollut etukäteen vahvaa mielikuvaa vähemmin julkkisasemassa olleesta roolihahmostaan Irwinin vaimosta. Oli nojattava tekstiin, ohjaukseen ja omaan tulkintaan. Hyvin taisi mennä, sillä hahmon esikuva tuli esityksen jälkeen halaamaan.

Nimekkääseen elämänpiiriin eläytyminen ei ollut kaksikolle kuitenkaan mikään makupala julkisuuden huumaa vaan pikemmin sukellus tosi elämään.

– Siihen Anttiin, ei Irwiniin, Grek kuvaa.

Kanttorille hyppy populaarimusiikkiin oli mieluisa. Bändisoitto ilahdutti, eikä mies oudoksunut genreä.

– Sallin, että sanotaan asioita suoraan ja komeasti, mies kehaisee reteitä sanoituksia ja konstailemattomia sävellyksiä.

Ensi kesänä taas

Suosion vuoksi työryhmä ottaa uusintakierroksen ensi suvena. Monelta ilman lippuvarausta tulleelta näytelmä näet jäi sivu suun. Kysyntää ja halua vastata siihen siis oli, ja lippuja onkin jo alettu varata.

Nyt työryhmä vetää hetken henkeä, ja ensi keväänä se selviää vähällä harjoittelulla. Innostusta on silti yhä ilmassa.

– Nyt pidetään luova tauko, ja sitten täysillä heittäydytään taas, Muikku tuumaa.

Kaiken suosion jälkeen poppoo myöntää pientä painettakin. Mutta kuuluuhan se asiaan aina, ja toisaalta porukka uskoo näytelmän voimaan.

– Ei tarvitse kuin elää tämä uudelleen, Aalto odottaa luottavaisena.