Valtuusto päätti Elokaaren tuotantotavan muutoksesta kokouksessaan 4 syyskuuta. Tavat ajatella jakaantuivat, mutta äänestystulos ei lopulta ollut tiukka.
Jo paljon ennen valtuutetut työskentelivät ankarasti oman kantansa muodostamisen edestä. Kokouksessa tapahtunut oli jäävuoren huipun kärki. Sen alla on pitkällinen tiedonhankinta, keskustelu, väittelykin ja eri osapuolten haastattelu.
Monilla oli perehtyneisyyttä myös isoihin trendeihin: kansallisten- ja globaalin länsimaisten sosiaali- ja terveysrakenteiden tulevaisuuden näkymiin.
Usein ajattelemme, että nuo ison maailman vaikutukset tulevat vasta joskus eikä juuri nyt tarvitse tehdä oikeastaan mitään. Kun asiaan hieman perehtyy voi nähdä vaikutusten olevan totta jo ja häkellyttäviä haastavuudessaan.
Myös soteuudistus nähdään tällaisena, joka joskus sitten annetaan hiljaa smoothisti silotellen. Odotellaan maakuntahallintoa ja soten vaikutuksia ja niin edelleen.
Oma käsitykseni on, että pehmeästi nämä muutokset voivat tapahtua vain, jos ratkaisut alkavat ajoissa siellä, missä oikeasti tapahtuu. Täällä, meillä, nyt. Odottelu johtaa vaikutuksiltaan paljon isommalta tuntuvaan kertamuutokseen.
Valtuuston viime maanantainen päätös oli Elokaaren puolesta. Isossa kuvassa se oli tulevaisuuden tekemistä eikä sen kohteeksi jäämisen odottelua.
Muutos on kuitenkin arjen tosiasia Elokaareen henkilöstölle. Myös muutos asiakkaiden suhteen on läsnä.
Itse olen ollut vastaavan kaltaisessa tilanteessa. Olen ollut myynnin kohteena. Olen ollut myös ostajan asemassa. Näitä kokemuksia on kertynyt reilu kourallinen eri mittakaavoissa. Kokemusteni pohjalta suhtaudun erittäin luottavaisesti Elokaaren henkilöstön ja asiakkaiden tulevaisuuteen, koska hoivaan ja työhyvinvointiin liittyvät tulokset ovat hyviä.
Hyvien tulosten kanssa pärjää aina niin asiakkaat kuin työntekijätkin. Elokaaren muutoksen vastaanottamiseen on parhaat edellytykset. Paineet Elokaaren onnistumisen maaliinviennistä ovat nyt muutosjohtajuudessa.
Muutoksen jälkeen usein ajatellaan, että mitä seuraavaksi? Varsinkin pidemmällä aikavälillä muutokset tulevat jatkumaan ja kasvamaan.
Palveluprosessit kehittyvät paremmiksi ja hallinto kevenee. Digitalisaatio, robotiikka, nanoteknologia, bioelektroniikka ja mitä niitä kaikkia onkaan, auttavat karsimaan hoivasta epäoleellisen pois. Jäljelle jää lopulta oleellinen: Ihmisen kohtaaminen ja läsnäolo.
Kymmenen vuoden kuluttua yli 75 vuotiaita on tuplamäärä nykyiseen reiluun neljäänsataan tuhanteen nähden. Siitä kymmenisen vuotta, kun itse hätyyttelen tuota rajapyykkiä, on meitä pitkälle toista miljoonaa.
On välttämätöntä, että syntyy uusia palvelutapoja ja on erilaisia palvelun kehittämiseen panostavia palvelutahoja. Kehittämistä ja kekseliäisyyttä ruokkii niiden terve keskinäinen kilpailu. Kilpailu käydään osaavimmasta henkilöstöstä ja ketteryydestä hyödyntää uusia mahdollisuuksia.
Parhaat toimintatavat ovat vielä keksimättä eikä niiden keksimiselle synny pohjaa jos odotellaan.
TIMO HALTTULA
kaupunginvaltuutettu, vihreät (sit.)
Viimeisimmät kommentit