Ylöjärven uutisten kaksi toimittajaa kokeili mönkijäajoa ja ampumista. Elämyslaarin yrittäjä Kari Laari opasti heitä kaatosateessa. Lopputuloksena oli ylivoimaisesti mielenkiintoisin urheilukokeilu tähän mennessä.
Mönkijäsafareilla käytettävien mönkijöiden kaikki osat, esimerkiksi moottori on suojattu niin, etteivät ne hajoa märissä olosuhteissa. (Mönkijäkuvat:Kuva: Kari Laari)
Sataa. Ja paljon.
Onneksi Kari Laarin Elämyslaarilla on täsmäaseita sadetta ja kuraa vastaan.
Iiria ja Vilma saavat jalkineikseen jättikokoiset saappaat ja päälleen punamustat haalarit. Astronauttilookin täydentää visiirillä varustettu kypärä.
Ennen mönkijäsafarille lähtöä Kari näyttää, miten peukalokaasua käytetään, missä kolme jarrua ovat ja kuinka kroppaa kannattaa kallistaa kääntymissuuntaan.
Ja sitten menoksi.
Syviä uria ja alamäkiä
Tarkoituksena on vetää helppo lenkki. Karu totuus selviää kuitenkin pian.
Kun Iiria vielä testailee peukalokaasua ja totuttelee leveän, raskaan ajoneuvon selässä istumiseen, Kari ja kerran aiemmin mönkijällä ajanut Vilma ovat jo kaukana.
Asetelmasta tulee arkipäivää. Kari ja Vilma odottavat jatkuvasti jossakin notkelmassa, että ensikertalainen Iiria kuroisi matkan umpeen.
Mönkijällä ajaminen ja painon siirtely on huomattavasti vaikeampaa ja raskaampaa kuin uskoisi. Tottumattoman kuskin kädet väsyvät, hiki virtaa kypärän alla ja reidet ovat kipeät vielä seuraavanakin päivänä.
Mönkijäreitti valitaan aina ajajien taitojen mukaan. Elämyslaarin metsissä kulkee useita eri reittejä, jotka vaihtelevat umpimetsästä hiekkatiehen.
Voiko tässä hukkuakin?
Kari Laari on tehnyt noin 50 hehtaarin mailleen varsin kattavan mönkijäreittien verkoston. Toimittajat testaavat runkolinjaa, joka on Karin mukaan helppo.
No jaa.
Kapea, noin kolmen kilometrin mittainen testireitti sisältää lukuisia ala- ja ylämäkiä, jyrkkiä käännöksiä, kasvoille viuhtovia oksia, kiviä ja syvälle painuneita, täynnä vettä ja kuraa olevia rengasuria.
Urat ovat usein eri tasoilla niin, että mönkijä kallistuu, ja pelokas toimittajaparka on varma, että mönkijä kaatuu, mutta jatkaa silti matkaa.
Mönkijällä pitää ylittää myös kaatunut puunrunko, vaikka Iiria kuvitteleekin, että kyse on vain julmasta pilasta.
Erään jyrkän mäen alla Kari ilmoittaa, että mönkijällä ylitettäisiin pätkä järveä painamalla koko ajan tasaisesti kaasua.
Vilma: Entä jos mönkijä jää kiinni?
Kari: Sitten te hukutte.
Kari paljastuu huumorimieheksi.
Iiria: Vaikea uskoa. Mutta mönkijä saattaa kyllä hukkua.
Ylityspaikassa on nimittäin vain noin puoli metriä vettä.
Kukaan tai mikään ei huku, ja toimittajat selviytyvät vastarannalle.
Ajon jälkeen Kari kehuu oppilaitaan, jotka ajoivat tavan ensikertalaisia nopeammin, eivätkä kieltäytyneet mistään.
Joidenkin osioiden skippaaminen on kuulemma osallistujille tavallista, mutta väliin jättäminen ei tullut Vilmalle ja Iirialle edes mieleen.
Mönkijällä ajaminen ja itsensä ylittäminen oli nimittäin todella, todella, todella hauskaa.
Arviomme ja kainalojutun Elämyslaarista voit lukea jutun alta.
Kokeilimme Elämyslaarissa myös ampumista. Jutun voit lukea tästä.
Viimeisimmät kommentit