Ylöjärveläisen arkkitehdin Taina Väisäsen silmien alla suunniteltu ja rakennettu Muumimuseo aukeaa Tamperetalossa 17. kesäkuuta. Arkkitehdin mukaan kolmivuotinen projekti on ollut antoisa mutta vienyt myös kaikki mehut.
Muumimuseon esineistössä nähtävän käsityön laatu on Väisäsen mukaan huippua. – Jos esinettä katsellaan muutaman kymmenen senttimetrin etäisyydeltä, on sen ympärillä olevien rakenteiden oltava eksakt, hän korostaa.
Tavara siellä, toinen täällä. Ruutuvihkoja ja lyijykyniä keittiön pöytä väärällään. Tätä kutsutaan luovaksi kaaokseksi, ainakin jos tavaroiden omistajalta kysytään. Tavaran paljouden keskellä elää arkkitehti Taina Väisänen, joka on käymässä läpi erittäin kiireistä aikaa elämässään – sen vuoksi siivoaminenkin on jäänyt ja tavarat ovat vähän hujan hajan. Mutta kyllähän sen ymmärtää, jos kyseessä on maailman ainoan Muumimuseon visuaalinen pääsuunnittelija.
– Olen tällä hetkellä aika täynnä näitä muumeja. Mutta nyt jos koskaan pitää pysyä skarppina, Väisänen toteaa tiedostaen, että kolmivuotinen suunnittelurupeama Muumimuseon parissa on jo melkein maalissa.
Reilun viikon päästä aukeavassa Muumimuseossa on käynnissä loppuviimeistely, johon on kuulunut esimerkiksi kaikkein herkimpien näyttelytöiden siirto näyttelytilaan. Töiden joukossa oli esimerkiksi Tuulikki Pietilän vuosina 1976–1990 suunnittelemat kolmiulotteiset kuvaelmat, joiden siirtely ja konservointi aiheutti museoväelle päänvaivaa.
– Kuvaelmien valmistuksessa on voitu käyttää vaikka tällaista ja tuollaista. Materiaaleja, joita nyt suurin piirtein pöydältä sattuu löytämään. Sitten niitä on erikeeperillä liimailtu, Väisänen huomauttaa käyttäen esimerkkinä keittiön pöydältä löytämiään langan pätkää ja paperin palaa.
– Ja totta kai osa kuvaelmista on päässyt haurastumaan vuosien saatossa. Konservaattorit ovat joutuneet vetämään Nipsulle uusia viiksikarvoja yksitellen suurennuslasin avulla, hän hymähtää työn tarkkuudelle.
Ei mikään muumilandia
Väisänen on ehtinyt tehdä töitä myös muualla Muumimuseo-projektin ohella. Hän on suunnitellut muun muassa Vapriikin Kiina-näyttelyn, Aleksis Kivi -näyttelyn Palojoelle sekä Petsamo-näyttelyn Rovaniemelle.
Miten tähän kaikkeen pystyy yksi ihminen venymään?
– Jaa-a. Se on organisointia ja keskittymistä. Sitä, että yhden asian tekee tuona päivänä ja toisen tuona päivänä. Mutta myönnän, että Muumimuseo on vienyt aikaani ja energiaani enemmän kuin ikinä osasin kuvitella.
Oman kommervenkkinsä Muumimuseon valmistumisaikatauluun ovat aiheuttaneet virheet, joita sattuu Väisäsen mukaan aina, kun jotakin rakennetaan.
– On normaalia, että tulee väärinymmärryksiä. Kiireisessä aikataulussa virheitä vain ei saisi sattua, mutta niiden välttäminenmahdotonta, hän sanoo.
Lisäksi muutokset piirustuksissa lisäävät kiirettä entisestään.
– Jos minä piirrän suunnitelmiin muutoksen, pitää se hyväksyttää ensin hankkeen maksajalla. Sen jälkeen joku käsityöammattilainen, puuseppä, metallimies tai lasimies alkaa valmistaa tuotetta. Jos materiaalia ei ole, sitä pitää odottaa. Mikään museon suunnittelemisessa ei tapahdu siten, että se, mitä halutaan, saataisiin jo huomenna. Kyseessä ei siis ole mikään tuosta noin vain tempaistu muumilandia vaan kansaisvälisen tason museo.
Väisänen tietää, että Muumimuseon avajaispäivän ensimmäisten vierailijoiden joukossa on ainakin kaksi japanilaisryhmää, jotka ovat varanneet lippunsa jo vuosi takaperin. Hän ennustelee, että museo tulee olemaan Tampereella erityinen turistimagneetti, joka tuo kaupungille ison rahasumman.
Hiljaa ja tavoittamattomissa
Väisäsen muumi-työt eivät pääty Muumimuseon avajaispäivään, sillä tuolloin aukeaa ainoastaan museon päänäyttely. Hän aikoo kuitenkin saada kaikki työt omalta osaltaan valmiiksi juhannuksen jälkeisille viikoille, joiden jälkeen hän pitää loman.
– Minä häivyn. Tai vaikken häipyisi, niin ainakin olen hiljaa täällä tavoittamattomissa, vanhassa puutalossa asuva Väisänen suunnittelee.
Nainen sanoo tietävänsä nyt, miltä muutaman vuoden lomattomuus tuntuu. Takki alkaa olla niin sanotusti tyhjä.
– Minun kuuluisi olla ihminen, joka keksii ja suunnittelee kaikenlaista. Luovuuteni kärsii armottomasta kiireestä, joka tosin onneksi helpottaa pian. Sitten saan olla kotona kaikessa rauhassa ja tuijotella näitä roskakasoja, hän nauraa katsellessaan ympärilleen.
Vaikka Väisänen uhoaa unohtavansa muumit ainakin lomansa ajaksi, saattaa se olla hankalaa. Muumit ovat nimittäin kaivautuneet häneen luultua syvemmin ja nainen onkin alkanut löytää itsestään muumimaisia piirteitä – eikä minkä tahansa muumeista tutun hahmon.
– Kun alkaa löytää itsestään hemulimaisia piirteitä, on se aika kauheaa. Hemulin luonteenpiirteitä lukiessani ajattelin, että ei voi olla, enhän ainakaan minä voi mikään hemuli olla.
– Mutta onhan olemassa myös kilttejä hemuleita ja pitää muistaa, että myös hemuleilla on tunteet, hän lisää.
Viimeisimmät kommentit