Maailmankansalainen

Paula Fiore työskenteli pitkään eurooppalaisilla ravitalleilla lähinnä Italiassa ja Saksassa. Hänellä jäi tältä reissulta roppakaupalla hienoja muistoja.

Ylöjärveläisen Paula Fioren mielestä hevosenhoitajan ammatissa tarvitaan tiettyä paloa ja kutsumusta.

Haastatteluhetken ensimmäinen kysymys kuuluu: missä Ylöjärven kaupunginosassa Paula Fiore perheineen asuu?

– Älä kysy noin vaikeita. Oli se Rotikko vai Haavisto? Joka tapauksessa asumme suhteellisen lähellä Kauppakeskus Eloa. Tämän tarkemmin en osaa asiaa määritellä.

Sitä vastoin Paula Fioren kannanotto siihen, onko Ylöjärven hevoskaupunki, on jo huomattavasti paljon helpommin määriteltävissä.

– Ylöjärvi on hevosten kaupunki. Olen itse lähtöisin Kajaanista. Siellä on paljon vähemmän hevosia ja hevosihmisiä, hän vastaa.

Nyky-ylöjärveläinen työskenteli hevostenhoitajana Italiassa, Saksassa ja lyhyen pätkän Yhdysvalloissa. Hän sai nähdä läpileikkauksen eurooppalaisesta ja toistaalta myös pohjoisamerikkalaisesta ravikulttuurista.

– Italiassa hevosista pidetään aika järjestelmällisesti huolta. Esimerkiksi eläinlääkärit tekevät runsaasti hoitotoimenpiteitä hevosille. Tietysti siellä ajetaan myös kilpaa tiiviimmällä tahdilla, Paula Fiore vertailee.

Puutarhakaupunkilainen työskenteli Italiassa kahden eri treenarin alaisuudessa.

– Ahkeroin Mauro Paronzinin ja Pietro Gubellinen leivissä. Suomalaisvalmentaja Harri Rantanen tosin vaikutti melko paljon Gubellinen tallilla.

Kahden erilaisen ravivalmennuskulttuurin välinen ero oli havaittavissa.

– Paronzinin tallilla työskenneltiin italialaiseen tyyliin. Harjoitusajot eli hiitit oli todella tarkasti suunniteltu ja yksilöity. Lisäksi eläinlääkäreitä oli tarjolla lähes joka vaivaan.

– Suomalaisvalmentaja Rantasen komennossa ei ajettu mitään nöpöhölkkää, vaan siellä mentiin kunnon hiittejä ja reippaita vetoja, ylöjärveläinen vertailee.

Saksan ajalta Paula Fiorelle jäi mieleen kilpailureissut naapurimaahan Itävaltaan.

– Minun passihevosillani ajettiin pääsääntöisesti Itävallassa. Radat olivat siellä aika lailla kovapintaisia.

Toki Itävallasta jäi mieleen myös positiivisia seikkoja.

– Wienin ravirata on mielenkiintoinen urheilukeskus. Siellä raviradan yhteyteen on rakennettu pelikasino. Ehkä Suomessakin voisi kokeilla jotain tämäntyyppistä, hän vinkkaa.

Kolmas kohdemaa eli Yhdysvallat olikin sitten pikaisempi visiitti.

– Olin jenkeissä sen kolme kuukautta, mitä siinä maassa vierailijat saavat siellä olla. Talli, jossa työskentelin sijaitsi New Jerseyssä. Siellä yhdellä hoitajalla oli vastuullaan kolme hevosta. Ne työt sain tehtyä melko nopeasti.

– Koska minulle jäi ylimääräistä aikaa, työskentelin iltaisin myös ravintolassa ja rakennuksilla, Paula Fiore sanoo.

Ulkomaille pyrkiville nuorille hevosalan osaajille ylöjärveläinen antaa selkeät matkavinkit.

– Kannattaa ottaa etukäteen selvää, millaisesta hevostallista on kysymys. Nykyään etukäteistyön pystyy tekemään melko helposti.

– Rohkeus ja avoimuus ovat hyviä valttikortteja. Lisäksi kielen oppii aina, Paula Fiore tsemppaa.

Kutsumus ja palo mukana

Paula Fioren mielestä hevosenhoitajan työssä täytyy olla tietty kutsumus ja palo mukana, jotta sitä jaksaa tehdä päivästä ja vuodesta toiseen.

– Kyllä nuo ominaisuudet ovat välttämättömiä. Aika harvoin näitä hommia tehdään eläkeikään asti. Minulla on tosin yksi sellainen ystävä, joka yltänee tuohon tavoitteeseen.

– Itse lähdin tähän mukaan sillä mielellä, että tämä työ on määräaikainen. Työrupeaman pituus vain venähti hiukkasen, Paula Fiore hymyilee.

Agrologin koulutuksen hankkinut Paula Fiore työskentelee Tampereella K-maatalouden leivissä. Hän ei haikaile paluusta raviurheilun pariin.

– En ole tulossa tallille töihin. Se olisi tietysti hienoa, josa saisi omistaa hyvän varsan, maataloustuotteiden parissa työskentelevä Paula Fiore mietiskelee.

Paikallinen hevosalan tuntija vierailee aina silloin tällöin myös Teivon raveissa.

– En ehdi käymään Teivon tiistairaveissa kovin usein. Lasten kanssa menee oma aikansa.

– Viikonloppuraveissa vierailen silloin tällöin. Kesällä loma-aikoina pääsen kaikkein parhaiten kaviouran ääreen, hän summaa.

Raviurheilullisella perheenäidillä on myös pieni markkinointivinkki Teivon raviradalle ja miksei muillekin kotimaisille kaviourille.

– Lapsiperheille olisi hyvä järjestää ravien aikana jotakin toimintaa. Poniratsastus vetää aina perheen pienimpiä puoleensa.