Jotta ravilähdöissä saa ohjastaa hevosta, täytyy ohjastajalla olla vähintään C-ajolupa. Teivossa on pidetty huhtikuun alusta lähtien C-ajolupakurssia kerran viikossa.
Ylöjärveläinen Pia Yli-Kivistö valmistuu tänään Hämeen Hevosjalostusliiton järjestämältä ravien C-ajolupakurssilta. Ajokortin suorittamiseksi vaadittiin muun muassa volttilähdön hallintaa ravihevoselta. Yli-Kivistö ei aio ajaa tulevaisuudessa kärrylähdöissä, vaan hän satsaa monteen eli raviratsastukseen.
Moni totopelaaja huutelee herkästi ohjastajien suorituksille ravikatsomossa, jos ne tuntuvat menevän vähänkin pieleen – varsinkin pelaajien omien totovetojen näkökulmasta. Pelureiden tulilinjalla on niin ammattilais- kuin amatöörikuskit.
Ehkä pelaajien pitäisi muistaa, että ratkaisut usein kiivastempoisissa ravilähdöissä pitää tehdä hyvin nopeasti. Sekin on hyvä huomata, että kilpahevonen painaa keskimäärin 400–600 kiloa, joten ehdoin tahdoin ei kannata ajaa kolareita ravilähdöissä.
Koska kukaan ei ole seppä syntyessään, jostakin pitää aloittaa. Raviohjastajan ura urkenee, kun suorittaa ensiksi C-ajoluvan.
Hämeen Hevosjalostusliiton järjestämälle C-ajolupakurssille Teivossa on voinut osallistua käytännössä kuka tahansa asiasta kiinnostunut.
– Mitään erityisiä vaatimuksia kurssilaisille ei ole olemassa. Hevosenkäsittelytaito eli se, että kykenee ajamaan hevosella ja valjastamaan hevosen, ovat suotava. Toki nämä kertomani taidot oppii kyllä aika äkkiä, kouluttaja Vesa Niemi kertoo.
Entä pitääkö ohjastajalla olla oma hevonen, jotta hän voi osallistua C-ajolupakurssille?
– Osallistujalla ei välttämättä tarvitse olla omaa hevosta. Se voi olla myös lainassa joltakulta toiselta. Tärkeintä on se, että korttikursseilla käytettävien hevosten pitää olla toimivia.
– Tämä tarkoittaa toisin sanoen sitä, että hevosen täytyy olla rauhallinen yksilö, Niemi jatkaa.
Käytäntöä ja teoriaa
C-ajolupakurssilaisten lukujärjestys on rakentunut sekä teorian opiskelusta että käytännön harjoittelusta.
– Kurssilaisten on opeteltava ravikilpailujen sääntökirja kannesta kanteen. Se on osattava, kouluttaja Vesa Niemi tähdentää.
Teorian lisäksi käytäntö eli hevosen ohjastaminen ja käsittely raviradalla ja radan lähiympäristössä vaatii suorituksia. Yksi harjoitteista on ravikilpailujen lähetystapojen opettelu.
– Oppilaat treenaavat voltti- ja autolähtöä sekä linjalähetystä.
On selvää, että C-ajolupakurssilla on eritasoisia kokelaita.
– Se on totta. Silti tämän kurssin opiskelijat ovat sisäistäneet hyvin esimerkiksi volttilähetyksen. Teoriakokeiden läpäisystä en sitten osaa sanoa mitään.
Kurssin sukupuolijakauma on myös melko lailla tasainen.
– Sanoisin, että miehiä on noin 60 prosenttia ja naisia 40 prosenttia osallistujista, Niemi ynnäilee.
– Naiset toimivat usein hevosenhoitajina. Kun he suorittavat C-ajokortin, he pääsevät ajamaan esimerkiksi ammattivalmentajien hevosten lämmitysajoja. Muutoinhan he eivät voisi lämmitellä hevosia ravien aikana, hän jatkaa.
Kurssi päättyy loppukokeeseen, jossa testataan sekä kokelaan teoriatietoja että hänen käytännön taitojaan kaviouralla.
Oppimisen lisäksi raviradan turvallisuusohjeiden sisäistäminen on merkityksellistä. Silloin tällöin raveissa tapahtuu tilanteita, jolloin ravurit pääsevät karkuun ohjastajiltaan. Silloin takaraivossa pitää olla selkeät toimintaohjeet.
– Jos hevonen pääsee irti, radan portit laitetaan välittömästi kiinni. Sitten hevosen annetaan juosta radalla niin kauan kuin se lopettaa. Hevosen eteen ei saa koskaan mennä. Se on vaarallista, Niemi tähdentää.
Monte kiehtoo
Ylöjärveläisellä Pia Yli-Kivistöllä on ollut selkeä tavoite C-ajoluvan suorittamisessa.
– Tähtäimessäni on kilpaileminen montessa eli raviratsastuksessa, hän vastaa ykskantaan.
Puutarhakaupunkilaisella on aina ollut suuri mielenkiinto hevosia kohtaan.
– Olen ollut ”heppahullu” lapsesta lähtien.
Raviratsastus on Yli-Kivistön ykköstavoite. Ravien kärrylähdöt hän jättää suosiolla muille.
– En uskalla mennä niihin, en edes amatöörilähtöihin.
Viimeisimmät kommentit