Puukko viuhui ja leipävartaat tanssivat

Yli sata vuotta sitten Martinin torpassa nähtiin kummia: kaikenlaisia ilmassa liikkuvia ja hyppiviä esineitä. Kummittelu eteni oikeuteen asti, minkä tähden vuoden 1885 tapahtumista on olemassa varsin yksityiskohtaisia tietoja. Oudoista tapahtumista voi lukea uudelleen painetusta Ylöjärven kummitukset (Martinin pirut) -kirjasta.

Pentti Säynäväjärvi ja Torbjörn Nikus näyttävät, missä torppa kummitteluiden aikaan sijaitsi. Talosta on jäljellä enää siellä täällä maastossa näkyvät kivipinot.

14. tammikuuta vuonna 1885: Puukko lensi kuudesti ilman poikki ja myös kivet ja kovasimet liikkuivat ilmassa näkymättömän voiman vaikutuksesta.

17. ja 18. tammikuuta samana vuonna: Tuohinen rove ja vanha virsikirja nakkautuivat ovea vasten, vaikka kukaan ei heittänyt niitä. Pirtin päreet ja leipävartaat alkoivat pomppia ja pyörivät toistensa ympärillä.

Kolmena eri päivänä tammikuussa vuonna 1885: Tuohikappaleet, saven sirpaleet, nuija, seula ja kynttilänjalat lensivät ilmassa. Saapaspari liikkui itsekseen permannolla, ja sänky hyppäsi ilmaan.

Tällaista oli meno päälle sata vuotta sitten Keijärven kylän torpassa, jossa asuivat kunnanesimies Efraim Martin, 71, hänen 77-vuotias vaimonsa Eva Martin sekä heidän 13-vuotias piikansa Emma Lindroos.

Oikeudessa 15 todistajaa

Pari viikkoa kestäneitä outoja tapahtumia todistivat muutkin kuin torpan asukkaat. Sattumukset päätyivät oikeuteen asti, ja niistä kertoi kihlakunnanoikeudessa peräti 15  todistajaa.

Ilmassa kiitävän puukon näki Eerolan rusthollin isäntä Efraim Eerola ja päreiden ja leipävartaiden tanssin Seppä Gerhard Grönfors.

Itsekseen liikkuvista saappaista ja hyppivästä sängystä todisti puolestaan Asuntilan torppari Henrik Asuntila. Kaikki heistä olivat kotoisin Keijärven kylästä.

Torbjörn Nikus ja torpan tilalla kasvava kuusi. Torppa siirrettiin tältä paikalta pois noin sata vuotta sitten.

Torppaa ei enää ole

Huhtikuun lopulla vuonna 2017 tunnelma Keijärven tuntumassa Eerolan kartanon mailla on varsin toisenlainen, rauhallinen.

Kummitustorppaa ei enää ole. Sen paikalla kasvaa metsikköä, linnut visertävät ja aurinko paistaa. Talon sijainnista kertovat enää pari puutarhakasvia ja perustukseen kuuluneet, siellä täällä näkyvät kiviröykkiöt.

Yhden röykkiön kyljessä seisoo vanha, paksurunkoinen kuusi. Se on saanut kasvaa rauhassa kaupungin omistamalla maalla vuosikymmeniä. Autoilija Vilho Saaren isä osti kummitustalon vuonna 1918 ja pystytti sen Keijärven toiselle puolen, Tiikonojan sillan pieleen.

Torppaa ei ole tosin enää sielläkään. Vilho Saari purki talon ja rakensi tilalle uuden.

Kirjassa mukana myös kuvia

Torppa ja sen tapahtumat kiinnostavat silti edelleen. Kummittelusta tehtiin  kirja, jonka painokset olivat pitkään lopussa. Nyt Ylöjärvi-Seura on kuitenkin ottanut kirjasta viidennen painoksen, jota myydään Ylöjärven markkinoilla toukokuun 20. päivänä.

Ylöjärven kummitukset (Martinin pirut) -kirjaa on samalla uudistettu.  Ylöjärvi-Seuran hallituksen jäsen Torbjörn Nikus kirjoitti kirjaan siinä esiintyvien henkilöiden historiaa. Mukana on ensimmäistä kertaa myös kuvia. Muuten kirja perustuu oikeuden pöytäkirjaan ja päätökseen.

Kirjan painos on sata kappaletta.

Miten olisi kyltti?

Monet ovat yrittäneet etsiä Martinin talon kivijalkaa. Sitä on etsitty eri puolilta kaupunkia.

Täsmällinen paikka oli pitkään kateissa myös Nikukselta ja Ylöjärvi-Seuran varapuheenjohtajalta Pentti Säynäväjärveltä. Onneksi Martinin torpan naapuri näytti miehille oikean sijainnin, joka on noin 500 metriä Eerolan kartanosta pohjoiseen.

Nyt Säynäväjärvi pohtii, voisiko tienvarteen laittaa paikasta kertovan kyltin – eipähän tarvitsisi enää innokkaiden etsiä paikkaa muualta.

Martinin torppa siirrettiin lähelle Tiikonojaa. Kuvassa näkyvä hevonen seisoo myllyllä odottamassa kuormaa. (Kuva: Ylöjärvi-Seura)

Asukkaille kävi ikävästi

Entä mikä oli Martinin perheen kohtalo? Ei kovin hyvä.

Efraim Martin oli arvostettu ja itseoppinut mies. Hän oli myös fiksu, muuten suutarista ei olisi koskaan tullutkaan kunnanesimiestä, Ylöjärven perustamiskirjan allekirjoittajaa ja kiertokoulun opettajaa.

Syyttäjän oli kuitenkin pakko vetää hänet oikeuteen. Olisihan sekin ollut nimittäin mahdollista, että piika, Martin ja hänen vaimonsa olisivat harjoittaneet taikuutta ja myyneet kodistaan paloviinaa. Ja aiheuttaneet näin todistajien kummalliset näyt.

Oikeus totesi asukkaat syyttömiksi, mutta siitä huolimatta Martin menetti maineensa, hänen töidensä kysyntä hiipui ja hän ajautui talousvaikeuksiin.

Efraim Martin ja vaimo Eva Charlotta kuolivat viisi vuotta oikeudenkäynnin jälkeen.

Onko kummittelu totta?

Entä uskovatko Nikus ja Säynäväjärvi siihen, että torpassa kummitteli oikeasti?

Varmoja he eivät asiasta voi olla, mutta ainakin todistajien lausunnot viittaavat siihen, että esineet liikkuivat ilman ihmisen apua.

– Eikä Efraim Martinilla ollut syytä järjestää sellaista kohtaloa itselleen.