Ihmiskauppa herättää meissä helposti epämääräisiä mielikuvia Venäjältä tuoduista prostituoiduista tai Aasian vaatetehtaisiin vangituista lapsityöntekijöistä. Todellisuudessa ihmiskaupan uhriksi voi joutua myös Ylöjärvellä asuva suomalainen.
Hannakaisa Shehu vetää Tampereen helluntaiseurakunnan ihmiskaupan vastaista Cotton – Against Human Trafficking -projektia. (Kuva: Mphatso Sozela)
Tänä vuonna Yhteisvastuu-keräys herättelee meitä huomaamaan, että ihmiskauppa ei ole vain jokin etäinen köyhien maiden ongelma vaan arkea ja todellisuutta myös Suomessa, Pirkanmaalla ja Ylöjärvellä. Suomalainenkin voi joutua hyväksikäytetyksi ja tilanteeseen, joka täyttää ihmiskaupan tunnusmerkit. Ihmiskaupan uhri voi olla sinun koulu- tai työkaverisi.
– Meidän asiakkaamme ovat suomalaisia nuoria naisia, jotka on tavalla tai toisella huijattu seksitöihin. Heille on aluksi luvattu jotain ihan muuta kuten vaikkapa mallin töitä tai esiintymistä, mutta pikku hiljaa vaatimukset ovat liukuneet ihan muihin asioihin, Pro-tukipisteen Tampereen alueyksikön johtaja Jaana Häggman kuvaa uhriksi ajautumista.
– Nämä tytöt eivät välttämättä ajattele olevansa ihmiskaupan uhreja, mutta he ymmärtävät kyllä, että heitä käytetään hyväksi. Häpeä ja kiristäminen tekevät avun hakemisen vaikeaksi. Pitäisi aina muistaa, että ihmiskaupan uhriksi joutuminen ei koskaan ole uhrin syy.
Ylöjärven seurakunnan diakoniatyöntekijä Marika Rajala kertoo, ettei suoranaisesti ole törmännyt ylöjärveläiseen ihmiskaupan uhriin.
– Todennäköistä kuitenkin on, että heitä täälläkin asuu. Esimerkiksi Pro Tukipisteen asiakkaana voi olla ylöjärveläisiä, mutta koska apua saa myös anonyymisti, asiakkaiden kotikunta ei välttämättä tule työntekijöiden tietoon, Rajala kertoo.
Monella alalla yleinen ongelma
Yhteisvastuuvaroin tuetaan nuorten harrastuksia Za’atarin pakolaisleirillä Jordaniassa. Pakolaislasten ja nuorten riski joutua ihmiskaupan uhreiksi on suuri. (Kuva: Ville Asikainen)
Pro-tukipiste on riippumaton kansalaisjärjestö, joka edistää seksialalla työskentelevien ihmisten asemaa ja oikeuksia. Ihmiskauppaa käydään hyvin monella muullakin alalla: ravintoloista, rakennusalalta, teollisuudesta, kotitöistä ja jopa marjanpoiminnasta on löydetty ihmiskaupan tunnusmerkkejä.
Riski on olemassa aina, kun Suomeen tuodaan työntekijöitä ulkomailta. Tulijoilla ei ole mitään muuta turvaverkkoa kuin työnantaja, ja siksi he ovat tämän armoilla.
– Uhri on ihmiskauppiaalle kiitollisuudenvelassa ja riippuvainen hänestä, tai ihmiskauppias kiristää häntä uhkailemalla esimerkiksi uhrin perhettä, diakoniatyöntekijä Marika Rajala kuvaa tilannetta.
– Jos uhrilla on lapsi, hänen hallitsemiseensa ja alistamiseensa ei tarvita fyysistä väkivaltaa. Kuka tahansa nainen tekee mitä vain, jos oma lapsi on uhattuna, Tampereen helluntaiseurakunnassa Cotton – Against Human Trafficking -projektissa työtä tekevä Hannakaisa Shehu huomauttaa.
Vaikka suomalaisiakin uhreja on, helpompaa toki on uhkailla ja vedättää vieraasta kulttuurista tulleita, joilla on vielä hatara käsitys täkäläisestä kulttuurista. He saattavat esimerkiksi pelätä kovasti viranomaisia, joten sitä vaaraa, että he menisivät kertomaan tilanteesta poliisille, ei ole.
– Hankalinta meidän työssämme onkin luottamuksen rakentaminen. Urheja ei voi alkaa noin vain auttaa, vaan heidät on ensin saatava luottamaan siihen, että pystymme heitä auttamaan, Pro Tukipisteen Jaana Häggman toteaa.
Rakastuminenkin voi olla riski
Hannakaisa Shehu muistuttaa, että ihmiskaupan uhriksi voi joutua vaikka rakastumalla.
– Tyypillisessä tarinassa köyhä, eteläeurooppalainen tyttö rakastuu suomalaiseen mieheen. Mennään kihloihin ja muutetaan Suomeen, jossa tyttö jätetäänkin parittajan käsiin johonkin seksipalveluja tarjoavaan paikkaan, Shehu kuvaa kohtaloita.
– Hyvin tavallinen ihmiskaupan muoto on pakkoavioliitto. Suomeen tuodaan vaimoja esimerkiksi Lähi-Idästä ja Nigeriasta.
Pakkoavioliiton uhrit ovat yleensä hyvin nuoria. Hannakaisa Shehu kertoo, että pakolaiskriisin aikana Euroopassa on kadonnut kymmenen tuhatta lasta. Osa heistä on epäilemättä myyty pakkoavioliittoon, osa elinkauppiaille.
– Usein pakkoavioliittoon joudutaan niin, että köyhä perhe myy tyttärensä rikkaampaan maahan siinä toivossa, että vaurautta välittyisi myös muulle perheelle, Hannakaisa Shehu sanoo.
Viranomaisetkin avuttomia
Yhteisvastuu-kampanjan tietojen mukaan tunnistettuja ihmiskauppatapauksia on Suomessa vuosittain 50–60. Urhien auttamisjärjestelmässä oli viime vuonna mukana noin 250 asiakasta. Uhreja auttavissa järjestöissä työskentelevien mukaan nämä luvut ovat vain jäävuoren huippu ja kertovat lähinnä siitä, miten vaikeaa tilanteiden löytäminen ja tunnistaminen on.
– Viranomaisetkin tunnustavat, että ihmiskaupan tunnistaminen on Suomessa lapsen kengissä. Toivon, että esimerkiksi poliisiin ja rajavartiolaitokselle saataisiin ihmiskauppaan erikoistuneita yksiköitä, jotka pystyisivät tunnistamaan ja hoitamaan näitä asioita niin, että ne johtaisivat useammin tuomioihin. Myös lainsäädäntöä pitäisi tarkentaa, Hannakaisa Shehu sanoo.
Hän korostaa, että ennaltaehkäisevä työ, jota Yhteisvastuu-keräyksen ulkomaankohteessa tehdään, on todella tärkeää. Jo uhriksi joutuneen auttaminen on nimittäin niin vaikeaa, että esimerkiksi seksityöläisistä vain yksi prosentti autetuista pääsee kokonaan irti
– He kokevat usein, että se on ainoa työ, mitä he osaavat tehdä. Ulkomaalaisille kotiin palaaminen ei ole vaihtoehto, koska heidän kunniansa on jo mennyt, joten perhe ei enää halua heitä luokseen, Shehu kuvaa tilanteiden epätoivoisuutta.
Yhteisvastuu auttaa ja ehkäisee
Oman roponsa ihmiskaupan vastaiseen työhön voi tipauttaa Yhteisvastuu-kerääjän lippaaseen kauppojen edustoilla tämän viikon torstaina, perjantaina ja lauantaina. Kurussa ja Viljakkalassa kiertää myös listakerääjiä, ja netissä voi osallistua keräykseen osoitteessa yhteisvastuu.fi.
Viime vuonna Yhteisvastuu-keräys tuotti Ylöjärvellä hiukan yli 16 000 euroa, ja tänä vuonna toivotaan tietysti pientä kasvua. Helmikuun lopulla järjhestetty laskiaistempaus tuotti keräyskassaan hiukan yli 6 200 euroa.
– Suomessa Yhteisvastuukeräyksen tuotolla kehitetään ihmiskaupan uhrien tukihenkilötoimintaa ja etsivän työn muotoja Pro Tukipisteessä, Rikosuhripäivystyksessä, Pakolaisneuvonta ry:ssä ja Monika-naiset -liitossa. Rahaa tarvitaan työntekijöiden koulutukseen ja uhrien kriisiapuun kuten majoitukseen, ruokaan ja vaatetukseen tai tulkin käyttöön ja oikeudelliseen neuvontaan, Marika Rajala luettelee kriisiavun keinoja.
Hän kertoo, että kaksikymmentä prosenttia keräystuotosta käytetään urhien auttamiseen Suomessa ja yhtä suuri osuus kirkon sekä seurakuntien tekemään avustustyöhön. Suurin osuus eli kuusikymmentä prosenttia käytetään Kirkon Ulkomaanavun kautta.
Ulkomaanapu keskittyy torjumaan ihmiskaupan uhriksi joutumista. Suurimmassa vaaravyöhykkeessä ovat konfliktien keskellä asuvat nuoret sotaa käyvissä maissa ja pakolaisleireillä.
Yhteisvastuukeräysvaroin järjestetään koulutusta ja psykososiaalista tukea eli yhteisöllisiä harrastuksia Za’atarin pakolaisleirillä Jordaniassa. Näin tuetaan pakolaislapsia ja -nuoria purkamaan sotaan ja pakenemiseen liittyviä traumoja ja rakentamaan itselleen parasta mahdollista elämää.
Viimeisimmät kommentit