Mene ja tee!

Valtava energian pauhu. Tunne, että kaikki on mahdollista. Unelmat voi tehdä todeksi, jos vain haluaa. Ja kyllähän minä haluan!

Näin euforiseen olotilaan jättää katsojansa viime viikonlopun ensi-iltaelokuva Tom of Finland. Dome Karukoski on ohjannut kauniin, inhimillisen elokuvan, jonka maltilla säännöstelty huumori osuu maaliinsa.

Sodan jälkeisessä Helsingissä elää paljon traumatisoituneita miehiä. Pieni osa heistä tietää, mitä Tähtitorninmäellä tapahtuu hämärän aikaan. Yhdestä tulee maailmankuulu.

Touko Laaksonen (Pekka Strang) työskentelee mainostoimistossa. Kotona hän luonnostelee jotain aivan muuta kuin suklaamainoksia. Siihen kuvastoon kuuluvat muhkeat hauikset, tiukat nahkatakit ja pullistuvat housunetumukset.

Kuvista tulee homopiireissä ikonisia ja myöhemmin laajemmalle yleisölle tuttuja, Tom of Finlandista – taiteilijasta niiden takana – ilmiö.

Suomessa piirrokset ovat vaarallisia, homoseksuaalisuushan on laitonta. Toukon on haettava yleisönsä muualta. Se ei onnistu ilman pientä potkua persuuksille.

Toukon rakastettu Veli (Lauri Tilkanen) kannustaa viemään kuvat maailmalle: siellä niille olisi yleisöä. Pian Kaliforniassa velloo jo todellinen kansanliike. Suomessa ilmapiiri on moralistinen ja poliisien otteet ovat rajut. Osa homoista ei jaksa taistella normipainetta vastaan vaan alistuu. Lupaa parantua.

Toukon sisko Kaija (Jessica Grabowsky) on aikansa lapsi. Kasvatettu vähättelemään itseään ja omia kykyjään. Kaijan ja Toukon ihastuminen samaan ihmiseen on raastava paikka, mutta elokuvassa kriisi kuvataan upean hienoeleisesti. Toisen haaveet murenevat hitaasti.

Tom of Finland

Tampereella Niagarassa ja Plevnassa. Filmipyörän näytökset Ylöjärvellä 4. ja 5. maaliskuuta.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?