Varomaton ajo on erityisen riskaabelia talvioloissa. Talvikuskin tulisi korostaa entisestään kaikessa autoilussa päteviä ydinasioita: unohtaa kiire ja pitää mieli tarkkaavaisena.
Liikenneopettaja Anna Aalto neuvoo talvikuskia varmistamaan ajovalojen kunnon ja puhtauden.
Talven ei pitäisi olla suomalaisille mikään outo juttu eikä yllättää säätiedotusten toitotuksen jäljiltä, mutta silti se jää teillämme vaille riittävää huomiota.
Ylöjärven autokoulun liikenneopettaja ja yrittäjä Anna Aalto tietää, että talvi voi yllättää tuoreen, vielä varsin kokemattoman kuskin, mutta vanhankin kuljettajan talvielkeet voivat olla hakusessa.
Syiksi Aalto lukee yhtä lailla ajattelemattomuuden, laiskuuden, kokemusten puutteen kuin jopa suoranaisen kaahailun halun.
– Jos pihalle astuessa huomaa, että onpas liukasta, se tunne pitäisi siirtää myös autoon.
Eritoten hän toruu hoppuilua.
– Jätetään esimerkiksi töihin lähtö viime tippaan, hän harmittelee ja ihmettelee, kuinka sitten hätäilyllä kuvitellaan säästyvän aikaa.
Näe ja näy
Lumi, jää, kura ja pimeys heittävät kuskille monta tulppaa näkökenttään. Klassinen erhe on jättää ikkunoiden puhdistus puolitiehen.
– Tuolla näkee välillä järkyttäviä autoja. On vain pieni luukku putsattu kasvojen eteen, ja sekin saattaa olla huurussa.
Kompastuskivi ovat myös palaneet tai kuran peittämät ajovalot. Ajovalot voivat jäädä pois päältäkin, varsinkin autoissa, joissa valot eivät syty automaattisesti.
– On hämmästyttävän yleistä, ettei ole edes eteenpäin valoja päällä.
Turhan yleistä on sekin, ettei kuski varaudu hämärissä kulkeviin jalankulkijoihin eivätkä toisaalta jalankulkijat huolehdi näkyvyydestään.
Oikeaoppinen kuski putsaisi ikkunat kunnolla ja malttaisi seisottaa autoa päällä hetken, jotta ilmapuhallus poistaisi huurutkin.
– Ei se oikeasti vie paljon aikaa, kun on kunnon välineet.
Tulisi myös tarkistaa valojen kunto sekä tutkia auton ominaisuudet, eli selvittää, miten valot syttyvät. Jalankulkijoita taas tulisi varoa alituisella tarkkailulla ja oikeilla tilannenopeuksilla. Jalankulkijoiden itsensä on syytä varustautua heijastimin ja olla säntäilemättä.
Jos jalan alla luistaa, renkaankin alla luistaa.
Ajopinnan ehdoilla
Talvisilla ajoalustoilla harkittu tilannenopeus on valttia.
– Pitää oppia tietämään, mikä on turvallinen nopeus. Se, mitä nopeusrajoituskyltissä lukee, ei ole mikään oikea nopeus. Kyllä on menty moottoritiellä neljääkymppiä, kun on tullut alijäähtynyttä vettä.
Kunnon turvaväleistäkin Aalto muistuttaa. Ne ovat hyvä ja helppo turvallisuustekijä. Hän kehottaa myös opettelemaan keliolosuhteiden tunnistusta ja niihin reagointia.
– Onhan se ihan eri asia, jos on tiivis pakkaslumi, kuin se, jos on jää ja lumi tai jää ja vesi. Polanteella taas auto heittelee. Kun sohjoa kertyy, liikkeiden tulee olla rauhallisia, hän vertailee ja kiteyttää, että aina, kun tien pinta on huono, tulee välttää äkkinäisiä liikkeitä ja rivakoita kaasutuksia.
Tässäkin asiassa on syytä tuntea autonsa. Kitkarenkaat ovat ihan toinen juttu kuin nastarenkaat.
– Eri olosuhteita voi käydä kokeilemassa jossain rauhallisella paikalla, vaikka parkkipaikalla.
Varautuen matkaan
Varteen ei tule ottaa vain hyvää ajotapaa, vaan talvikuskin kannattaa myös huolehtia autostaan ja itsestään.
On syytä varmistaa auton nesteiden pakkaskestävyys sekä säästää menopeliä esilämmityksin. Puhtaanapitokin suojaa kaaraa.
– Suola syö maalipintaa ja alustaa, eikä likakaan tee autolle hyvää.
Liikkeelle pääsee jouhevasti, kun pitää mukana lapion lumivallien varalta ja varmistaa aika ajoin akun kunnon.
Mutta vahinkoihinkin on paras varautua. Matkaan kannattaa napata sijaintitiedot yhyttävällä Suomi 118 -palvelulla ja Autoliiton tai muun hinausasioissa avittavan tahon numerolla varustettu ladattu kännykkä sekä lämmintä päälle pantavaa ja heijastinliivi.
– Joissain EU-maissa heijastinliivi on pakollinen autosta noustaessa. Eiköhän sääntö Suomeenkin tule.
Viimeisimmät kommentit