#enkiusaa

Koulumaailmasta on viime viikkoina kohistu sekä valtakunnallisesti erilaisten kouluissa tapahtuneiden ikävien tapahtumien vuoksi että paikallistasolla valtuuston talousarviopäätöksen ympärillä.
Julkisuuteen on tuotu rankkoja kiusaamistapauksia, joissa on kiusattu pientä koululaista. Jokainen koulussa toimiva tietää, että joskus eteen tulee kiusaamistapaus, jota on vaikeaa saada loppumaan. Asiaan puututaan yhä uudelleen ja vaikka koulussa käytetään monia keinoja kiusaamisen lopettamiseen, kiusaamiselle ei tunnu tulevan loppua. Kiusaaminen jättää pysyvät jäljet kiusattuun ja taitaa se piinata useiden kiusaajienkin elämää etenkin aikuisena, kun vihdoin ymmärtää, miten julmasti on tullut toimittua.
Miksi kiusaamista ei saada loppumaan heti? Todennäköisesti kiusaamistapauksissa koulussa tapauksesta riippuen selvitellään, puhutellaan, nuhdellaan, sovitellaan, vedotaan, sovitaan, keskustellaan yksin ja yhdessä, istutetaan tai vaaditaan. Joskus jopa tehdään kaikkia edellä mainittuja.
Jotta tähän kierteeseen ei jouduttaisi, pitää lasten tunne- ja vuorovaikutustaitoja vahvistaa, pitää välittää ja puuttua. Ennaltaehkäisevä, yhteishenkeä kohottava työ on tärkeää. Jokaiselle oppilaalle pitää tulla turvallisuuden tunne, jonka turvin hän voi ja saa olla oma itsensä ja oppia ilolla.
Oppimiseen liittyy hyvin vahvasti hyvinvointi. Jotta oppimista voi ylipäätään tapahtua, täytyy oppijan perusasiat olla kunnossa. Hänellä täytyy olla riittävästi ravintoa, unta, liikuntaa ja hygieniaa. Niin: ja turvallisuuden tunne. Se muodostaa hyvinvoinnin peruskiven.
Kouluissa ollaan huolestuneita, miten ensi lukuvuosi tulee sujumaan kaupunginvaltuuston vaatiman talouden tasapainottamisohjelman takia. Opettajaresurssin vähentyessä mahdollisuudet joustavien ryhmittelyiden tekemiselle ja sitä kautta yksilöllisten oppimispolkujen mahdollistamiselle vähenevät. Suurin osa oppilaista varmasti pärjää isoissakin ryhmissä, joita jo nytkin kouluissamme on.
Miten käy oppilaan, joka tarvitsisi sen pienemmän ryhmän, jotta hänen päivänsä pysyy jäsennellympänä ja opettajalla on enemmän aikaa hänen tukemiseensa? Tällaisiin opetusjärjestelyihin ei välttämättä enää ole varaa. Miten käy oppilaan, jonka turvallisuudentunne järkkyy isossa ryhmässä? Onko opettajalla aikaa välittämiseen ja puuttumiseen, kun opettaakin pitäisi? Lisääntyykö kiusaaminen?
Ehkä jokaisen opettajan tulisi kasvattaa mustekalan lonkerot, jotta he selviytyisivät paremmin kouluarjen haasteista. Yksi lonkero haastaisi taitavia yltämään yhä korkeammalle. Toinen lonkero tarjoaisi henkilökohtaista tukea niille vähän heikommille oppilaille.
Kolmas lonkero varmistaisi, että jokaisen oppilaan kohdalla arviointi, yksilölliset oppimispolut ja -ympäristöt toteutuvat. Siinä luultavasti riittäisi tehtävää neljännellekin lonkerolle.
Viides lonkero tarjoaa ymmärtävän ja luotettavan aikuisen lapselle, jota on välituntileikkien tiimellyksessä sattunut tai jolla on muita, paljon isompia murheita elämässään.
Kuudes lonkero selvittää riitapukarien riitaa ja hoitaa ilmoittamisen koteihin.
Seitsemäs lonkero jaksaa aina uudelleen palauttaa paikoilleen ja takaisin työn ääreen sen levottoman oppilaan, joka vaeltelee pitkin luokkaa häiritsemässä muiden oppimista.
Kahdeksas lonkero tekee kaikki muut jäljelle jäävät työt, joita luokassa riittää aina nenän niistämisen opastamisesta Wilma-merkintöjen tekemiseen. Opettajasta on moneksi!
Käsiä ei kuitenkaan nosteta pystyyn. Jokainen opettaja tekee parhaansa. Turvallinen koulupäivä pitää olla tärkein tavoite. OAJ, Kuntaliitto ja Vanhempainliitto ovatkin yhdessä ryhtyneet kampanjoimaan kiusaamisen ja väkivallan nujertamiseksi kouluista.
Järjestöt ovat julkaisseet Meidän koulussa on ilo olla ja oppia -nimisen ohjeistuksen, jossa korostetaan, että kiusaaminen saadaan loppumaan yhteistyöllä. Järjestöillä on myös sivusto, josta löytyy oppilaille, vanhemmille, opettajille, rehtoreille ja opetuksenjärjestäjille käytännönläheistä tietoa ja tukea kiusaamisen ja väkivallan ennaltaehkäisyyn ja siihen puuttumiseen.
Meidän aikuisten pitää ensin päättää, ettei mitään kiusaamista hyväksytä. Tämä pitää osoittaa myös lapsille kaikin keinoin. Sovitaanko, että #enkiusaa on jatkossa kaikkien päämäärä? Lopetetaan kiusaaminen yhdessä.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?