Arkkipiispa Kari Mäkinen kirjoitti Facebook-seinälleen tyhjentävästi sen, miksi sadoissa Suomen kirkoissa soittettiin kelloja YK:n päivään saakka.
”Kirkonkellot soivat nyt surun ja rauhan kelloina. Niin niiden kuuluu. Tuhovoimilla ei ole lopullista valtaa, Aleppossakaan.”
+++++
Kun Helsingin Kallion kirkossa ryhdyttiin soittamaan saattokelloja Syyrian Aleppon piirityksessä ja pommituksissa kuolleiden muistolle, tieto levisi kulovalkeana satoihin suomalaisseurakuntiin sekä ympäri maailmaa Eurooppaa, Meksikoa, Yhdysvaltoja ja Australiaa myöten.
Jokainen ele ja jokainen tahdonilmaisu kaikkialta maailmasta tarvitaan juuri nyt Syyrian rauhan ponnistelujen tueksi.
Viisi vuotta jatkuneen sisällissodan uusin käänne, Aleppon murhenäytelmä kiteytyy näinä päivinä noin 100 000 lapsen kärsimyksiin lähes 300 000 asukkaan piiritetyssä kaupungissa.
+++++
Minä yhdistän Aleppon kellot vakavaan varoitukseen koko Euroopalle, puhumattakaan maailmaa nyt varjostavasta kylmenevän rauhan ajasta.
Punaisen Ristin pääjohtaja Yves Daccord on jo soittanut kelloja kysyäkseen, miten Euroopasta, perinteisestä hädänalaisten auttajasta on tullut autettava.
Pääjohtaja puhui kuin Delfoin oraakkeli: ”Koittaa hetki, jolloin valtakoneisto menettää kykynsä nähdä ympäröivän todellisuuden.”
+++++
Ensimmäisen kerran toisen maailmansodan jälkeen Punainen Risti varautuu torjumaan ja lieventämään Euroopassa väkivaltaisia mellakoita ja kansannousuja.
”Euroopan vauras eliitti näyttää keskittyvän miettimään, miten se voi maksaa vähemmän veroja. Yhteiskunnan tuhoon vievä rappio alkaa, kun poliittinen ja taloudellinen eliitti eivät enää edistä yhteistä hyvää. Me näemme, että Euroopassa yksityistetään kiivaasti terveydenhuoltoa, koulutusta, kaikkia palveluja. Miksi nämä yksityiset yritykset pyrkisivät hyödyttämään ja palvelemaan yhteiskuntaa?” Daccard kysyi Suomen Kuvalehdessä.
+++++
Tämä aika ja kellojen soitto nostavat jälleen parrasvaloihin 1500- ja 1600-luvun taitteessa eläneen englantilaisen runoilijan ja tuomiorovastin John Donnen kirjan Pohdiskeluja sairasvuoteelta.
Donnen kuolemattoman runon ydin puhuttelee jokaista ihmistä, kaikkina aikoina:
”Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään; jokainen on pala mannermaata, kokonaisuuden osa. Jos meri huuhtaisee mukaansa maakimpaleen, niin Eurooppa pienenee vastaavasti, samoin kuin pienenee niemimaa ja myös maatila, joka kuuluu Sinun ystävillesi tai Sinulle itsellesi.
Jokaisen ihmisen kuolema vähentää minua, sillä minä sisällyn ihmiskuntaan; äläkä sen vuoksi konsanaan lähetä kysymään kenelle kellot soivat. Ne soivat Sinulle.”
Jorma Marttala
Viimeisimmät kommentit