Sanojen maailmat

”Lukeminen avaa maailmoja”, kuuluu kirjastossa olevan julisteen iskulause. Tottahan se on, tavallaan. Siihen asti, kun kaikki pysyy kohtuullisena.
Lukeminen voi imaista sisäänsä. Hetkessä löydätkin itsesi keskeltä hampaiden pesua, lukemasta järkyttyneenä merimerkiksi joutuneen täytetyn koiran kohtalosta kirjasta Kaikki isäni hotellit.
Seuraavana päivänä löydät itsesi yrittämästä selittää kaverillesi, miten hyvän kirjan lainasit edellispäivänä kirjastosta.
Kaverisi pyörittelee silmiään, koska lukemisesi on avannut sinulle uuden maailman muttei hänelle. Hän kyhjöttää edelleen samassa vanhassa mielenmökissään ja on sitä mieltä, että Leijonakuningas on ainoa koskettava tarina tässä universumissa.
Onko ratkaisu siis laittaa kaikki lukemaan vai lopettaa kaikki lukeminen?
Sama juttu toistuu kirjoittaessasi. Kirjoitat vuosisadan bestsellerin, ja vanhempiesi iäkäs hyvänpäiväntuttu pyytää kertomaan, mistä se kertoo.
Mistä sinä voit tietää, mitä hän haluaa kuulla! Olet aivan eri maailmassa kuin kyseinen tyyppi. Kirjasi on moniulotteinen, ja juonia risteilee sinne tänne.
Yrität siinä sitten sopertaa, miten kirja kertoo pyyteettömästä rakkaudesta, ja mummo nyökyttelee hyväksyvänä. Samalla jätät kertomatta, että rakkaus onkin maan asukin ja avaruusolennon välistä ja että suurin osa tarinasta sijoittuu ulkoavaruuden villeille taistelukentille.
Pitäisikö sinun silloin yrittää kertoa, miten koskettavia taistelut ovat, vaikka tiedät jo valmiiksi, ettei mummo ymmärrä?
Eihän hän ole lukenut kirjaasi. Hän on ihan eri maailmassa kuin sinä. Näkeehän sen jo siitäkin, että hänen viimeisin lukemansa kirja on Täällä pohjan tähden alla.
Kannattaisiko sinun siis lopettaa kirjoittaminen vai mummon kyseleminen? Vai olisiko kaikkia hyödyttävä ratkaisu, että hän peruisi sunnuntain joululaulajaiset ja lukisi kirjasi, jos niin kiinnostaa?
Sanat ja lauseet avaavat ja sulkevat maailmoja. Sanat ovat vaarallisia. Ne ovat aiheuttaneet sotia ja kapakkatappeluita.
Sanat voivat lohduttaa tai murskata. Sanat ovat ihmeellisiä. Mikä muka olisi niin maailmaa liikuttava voima kuin sanat ja tarinat?
Tiedän, että nyt siellä takarivissä joku huutaa, että urheilu, mutta väärin meni. Urheiluun tarvitaan sääntöjä. Muuten se on pelkkää päätöntä tappelua pallosta tai pystistä.
Sääntöjä ei olisi ilman sanoja. Millä ihmeellä urheiluvalmentaja saisi joukkueensa nousemaan viimeisellä puoliajalla, jos hänellä ei olisi sanoja?
Millä ihmeellä koko maailma saisi tietää Espanjan voitosta ties missä valioliigassa, jos ei olisi sanoja, joilla tätä ilosanomaa levittää?
Joku väittää, että musiikki on maailmaa liikuttava voima. Mutta millä sinä kuvailet sitä onnellista värinää, jota sinfoniaorkesterin puolen tunnin vingutus sisälläsi aiheuttaa?
Aivan. Tarvitset sanoja. Eikä taatusti minkäänmoinen katrihelena kykenisi hankkimaan kultalevyjä, jos hänellä ei olisi niin tarttuvia sanoituksia. Hyvällä äänellä ei tee mitään, jos ei ole sanoja, joita laulaa.
Uskokaa te muut jumaliin, minä uskon sanoihin. Sanat ovat universumia ylläpitävä voima.
Varo mitä sanot.

Kirjoittaja oli TET-harjoittelijana Ylöjärven Uutisissa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?