Suomen lippu ei ole mikä tahansa liehuva lakana. Vaikka liputusmentaliteettimme on sallivaa, kansallissymboliamme ja sen käyttöä määritellään lakipykälin ja ohjein. Juhannuspäivänä vietetään Suomen lipun päivää.
Valtaosa liputtajista liputtaa tavallisella kansallislipulla. Erilaisiin valtiolippuihin on määritelty oikeutetut tahot. Liputus kuuluu Ylöjärven kaupungilla työskentelevien kiinteistönhoitajien Ville Leinosen (vas.) ja Mikael Laineen tehtäviin. He hoitavat tehtävät yksikseen, vaikka kuvassa yhdessä ovatkin.
Kun merkkihetki kutsuu Suomen lippuja salkoihin, kaupunkimmekin tankojen narut suhisevat.
Niiden vetelystä vastaa parisenkymmentä kiinteistönhoitajaa arkiaamuisin ja kiinteistönhuollon iltamies tai päivystäjä arki-iltaisin. Viikonloppuisin homman hoitaa päivystäjä. Parhaimmillaan liput nousevat jokuseen kymmeneen salkoon – virastojen, koulujen ja päiväkotien pihoihin.
Vaikka liputus vaatii manööverinsä, ei se tilapalvelupäällikkö Ulla Siukon mukaan ole vaivalloinen työsarka.
– Eihän lipun vetäminen salkoon vie kuin pari minuuttia. Ja kun liputus on kerran organisoitu, ei se ole mikään ongelma. Se on itsestään selviä asioita ja ihan normaalia kiinteistönhoitajan työtä. Se on vain muistettava oikeaan aikaan.
Vaikka joka päivä
Liputus ei käy miten vain, vaikka sisäministeriö kuvaakin liputuskulttuuriamme sallivaksi.
Laki ja ohjeistukset määrittelevät ensinnäkin liputusajat. Virallisina liputuspäivinä valtion virastojen ja laitosten on liputettava. Tarvittaessa näitä voidaan vaatia liputtamaan muulloinkin.
Lisäksi on liuta kalenteriin merkittyjä muita liputuspäiviä, joina on hyvän tavan mukaista liputtaa.
Yksityishenkilöt eivät ole koskaan velvollisia liputtamaan, ja toisaalta he saavat liputtaa periaatteessa milloin vain.
– Suomessa on liputusvapaus. Liputus on ennen kaikkea iloinen asia. Mutta suomalaisessa tapakulttuurissa on ehkä vierasta, että liputettaisiin 365 päivää vuodessa, sisäministeriön ylitarkastaja Hanne Huvila sanoo.
Myös valtion virastot ja laitokset voivat liehuttaa lippua vapaasta tahdosta, mutta Huvilan mukaan niiden on päätettävä liputuksesta eivätkä ne ulospäin näyttäytyvinä tahoina tapaa liputtaa syyttä suotta.
Ylöjärven kaupungin ei siis ole pakko liputtaa, mutta se osallistuu liputuspäiviin ja on jopa laatinut oman ohjeistuksensa käytänteistään. On määritelty isot liputuspäivät, joina liputetaan kaikilla liputuskiinteistöillä, ja pienet päivät, jolloin liput kohoavat vain kaupungintalolla sekä Viljakkalan ja Kurun kirjastoilla.
– Onhan Suomen lippu meille hyvin tärkeä, Siuko tuumii kaupungin osallistumisesta perinteeseen vedoten.
Myös liputuskellonajat on säädetty. Yleensä liputetaan aamukahdeksasta auringonlaskuun tai kesällä korkeintaan kello 21:een. Juhannuksen liputus kestää aattoillan kuudesta juhannuspäivän iltayhdeksään, ja muitakin poikkeustapauksia on.
Tarpeen vaatiessa velvoitetut voivat poiketa ajoista. Niin Ylöjärven kaupunginkin, sillä huoltohenkilöt eivät repeä moneen paikkaan yhtaikaa.
– Liputus järjestyy meillä hyvin – niin lähelle oikeita kellonaikoja pääsemme. Asiaa on mahdoton muuten hoitaa, ja käytäntö on vakiintunut muuallakin. Ja ihmiset ymmärtävät, että tämän täytyy tapahtua näin, Siuko katsoo.
Liputuksen jälkeen lippu viikataan niin, että vain sininen jää näkyviin. Jos lippu on kastunut, se kuivataan ensin – mutta sisätiloissa. Lipun saa myös pestä, ja sitä saa huomaamattomasti paikata. Ylöjärven kaupungille uusia lippuja tarvitsee hankkia harvoin.
Ei mitä tahansa sinistä
Myös lipun mitoista ja väreistä on pykälät laissa. Mitat kuvataan määrittelemättöminä mittayksiköinä, joten lipun kokoa voi vaihdella, kunhan suhteet pysyvät. Lipun koko ohjeistetaan valitsemaan tangon koon ja tanko taas rakennusten koon mukaan.
Kaupungille sääntely ei tuota päänvaivaa.
– Nehän ovat asioita, jotka vain hoidetaan. Ja kun on hyvä ohjeistus, sitä on helppo noudattaa.
Siuko näkee säännöillä sijan.
– Mitat liittyvät siihen, että lippu sopii ympäristöönsä. Jos olisi omakotitalon pihassa kovin iso lippu tai kerrostalon pihassa kovin pieni, ei se näyttäisi kauniilta. Ja jos sininen ei ole oikea, ottaahan se silmään, Siukola perustelee ja katsoo ohjeistukset pikemmin avuksi kuin rasitteeksi.
Symbolin takana isompi asia
Lippulakiin on kirjattu sanktioitakin. Lipun julkisesta turmelusta, luvattomasta paikaltaan otosta tai muusta epäkunnioittavasta kohtelusta ja säännösten rikkomisesta voi rapsahtaa sakko.
Siukolle ei muistu mieleen, että kaupungin nostamat liput olisivat kärsineet ilkivaltaa. Siukosta hyvä käytös on odotettavaa. Kaupunkikin toimii lippua kunnioittavasti, sikäli kuin esimerkiksi yksin lippua nostavan on aikaolosuhteissa mahdollista.
– Me suomalaiset kunnioitamme lippua.
Siukosta kunnioitus ja sanktiotkin ovat paikallaan. Kyse kun on isommasta asiasta kuin vain kankaan riekaleesta.
– Kunnioitetaan itsenäistä Suomea.
Viimeisimmät kommentit