Seitsemänkymppinen Pirkko Vuolle kertoo, että reaaliaineet olivat lukiossa hänen vahvuutensa. Hän kirjoitti ylioppilaskirjoituksissa kaikkiaan viisi ainetta: äidinkielen, pitkän englannin, lyhyen matematiikan, yhteiskuntaopin ja uskonnon.
Kahdeksan vuotta sitten aloitettu opintaival kruunataan viikonloppuna, kun Pirkko Vuolle lakitetaan yhdessä 27 014 muun ylioppilaan kanssa.
Keihäsniementiellä istuu kiikkustuolissa tyytyväisen näköinen nainen. Keinutuolin vieressä sohvapöytää koristaa maljakossaan punainen ruusu, joka on saatu lahjaksi perjantaisen merkkipäivän johdosta. Ja ei, nyt eivät ole kyseessä seitsemänkymppiset, joita juhlistettiin jo tammikuussa – tällä kertaa eläkeläisnaisen luku-urakka palkitaan ja päähän istutetaan valkoinen ylioppilaan lakki.
Ajatus lukiosta ja ylioppilaaksi valmistumisesta oli kytenyt Pirkko Vuolteen mielessä melkein koko elämän, mutta totiseksi se muuttui vasta eläkkeelle jäämisen jälkeen, kun aikaa oli tarpeeksi. Ainut ongelma oli kuitenkin se, ettei Vuolle ollut käynyt nuoruudessaan peruskoulua, joka on edellytys lukio-opinnoille.
– Oppikoulu jäi nuoruudessani suorittamatta, koska sinne oli kotoani yli 70 kilometrin matka. Siksi päätinkin jäädä kotipitäjääni Viljakkalaan maatalon emännäksi, sittemmin koko elämänsä maatilalla työskennellyt Vuolle kertaa.
Opiskelu oli viisainta salata
Eläköitymisen yhteydessä Pirkko Vuolteen ja hänen miehensä Auliksen kotitila annettiin eteenpäin toisen tyttären hoidettavaksi ja pariskunta muutti Karhelta Ylöjärven keskustaan. Silloin Vuolle päätti kääriä hihat ja ryhtyi hommiin.
Hän aloitti peruskoulun nettiopiskeluna ja piti oppimäärän suorittamista helppona. Englannin kieli oli ainut aine, joka tuntui vaikealta.
– Enkun kanssa menin sieltä missä aita oli matalin. Ja sehän vasta lukiossa kostautuikin, Vuolle myöntää.
Hän aloitti lukio-opinnot vuonna 2013 Otavan nettilukiossa mutta suoritti englannin ja matematiikan Karkun evankelisessa opistossa lähiopiskeluna. Hän piti opinnoistaan matalaa profiilia, koska pelkäsi epäonnistuvansa.
– Sehän se vasta noloa olisikin ollut, että olisin mainostanut kirjoittavani ylioppilaaksi ja sitten epäonnistunut, hän naurahtaa.
Perhe ja läheiset eivät ihmetelleet Vuolteen opiskeluintoa yhtään vaan suhtautuivat lukion käymiseen tukien.
– Isäntähän oli aivan hyvillään, kun aloitin opiskeluni. Ylioppilaskirjoituksiin lukiessa sain vetäytyä iltaisin muutamaksi tunniksi pänttäämään ilman häiriköintiä. Saatoin opiskella iltaisin yhdeksästä jopa yhteen asti yöllä, ahkera opiskelija muistelee.
Kirjat kahlattiin läpi kannesta kanteen
Pirkko Vuolle kuvailee itseään tiedonjanoiseksi ja kovaksi lukutoukaksi. Näin ollen reaaliaineet eivät tuottaneet hänelle vaikeuksia lukioaikana.
– Historia ja maantieto olivat todella mielenkiintoisia. Kahlasin kirjat läpi kannesta kanteen, hän kehuu.
Vuolteen akilleenkantapää, englanti, tuotti lukiossa edelleen vaikeuksia.
– Eivät ne sanat, eikä se kielioppi vaan se lauserakenne! Suomen kielessä sanat voi laittaa lauseeseen mihin kohtaan vain, ja lause pysyy ymmärrettävänä, mutta enkussa se ei vain toimi, hän kummastelee.
– Olen sitä ikäluokkaa, että englanti ei ole niin hyvin hallussa kuin nykynuorilla. Vaatimustasoa on nostettu. Opettajanikin sanoi, että 20 vuotta sitten olisin kirjoittanut englannista laudaturin, muistilappujen avulla sanoja opiskellut Vuolle pohtii.
Mitenkäs ne nykynuoret sitten suhtautuivat vähän vanhempaan luokkatoveriinsa?
– Minut otettiin hyvin vastaan. Pikkaisen minua hymyilytti tunneilla se touhu. Ajattelin, että hertsileijaa, mitähän noistakin nuorista tulisi, jos vähän malttaisivat keskittyä, hän muistelee tunneilla höpöttäviä luokkatovereitaan.
Opiskelu on iästäriippumatonta
Ylihuomenna se sitten tapahtuu. Kevään iäkkäin ylioppilas Pirkko Vuolle lakitetaan opiskelijatovereidensa kanssa, ja käteen lyödään todistus kolmen vuoden puurtamisesta. Valkolakin saaminen saa Vuolteen mietteliääksi.
– Jos olisin 50 vuotta sitten kirjoittanut ylioppilaaksi sen sijaan, että olisin ryhtynyt maatilan emännäksi, olisi elämäni voinut olla vähän erilaista. Varmaankin olisin innostunut lukemaan enemmänkin karja- tai maa- ja metsätaloutta, hän miettii uravalintojaan.
Tuore ylioppilas ei ole vielä ihan varma, mikä hänestä tulee isona.
– En osaa sanoa. Suunnitelmat ovat vielä ihan auki, hän naurahtaa.
Valkolakkia Vuolle aikoo juhlia lauantaina kahvittelujen merkeissä. Perinteisiä ylioppilaan starttipakettiin kuuluvia asioita, kuten astioita, hän ei toivo, sillä tavaraa on tullut kerättyä nurkkiin tarpeeksi elämän aikana.
– Voisin kuvitella, että kukkia saan, hän ennustelee.
Vuolle rohkaisee myös muuta vanhempaa väkeä opiskelemaan, vaikka ajatus lukio-opinnoista voisi kainostuttaa alkuunsa.
– Moni ikäihminen täyttää ristikoita ja sudokuja. Minusta tämä on vähän siihen verrattavissa. Opiskelu ei katso ikää, ja rohkaisenkin kaikkia vain keskikoulun käyneitä opiskelemaan!
Viimeisimmät kommentit