Tunnelmaa hakemassa

Ylöjärveläinen harrastajamaalari hamuaa niin tauluiltaan kuin tekemishetkeltä tunnelmaa – joskaan ei järin tiedostaen. Taideyhteisöltä hän taas tavoittelee ihmissuhteita ja yhteisen asian jakamista.
Ylöjärveläiselle maalausharrastajalle Arja Kuntulle väri on tärkein työkalu tunnelmien välittämisessä.

Ylöjärveläiselle maalausharrastajalle Arja Kuntulle väri on tärkein työkalu tunnelmien välittämisessä.

Vahvaa violettia, tummana uhkuvaa sinistä, syvää punaista. Utuisuutta ja valumajälkiä mutta myös rajattuja muotoja. Ei-esittävää mutta myös löyhästi esittävää. Seiniltä huokuu impressionistisia ja ekspressionistisia vaikutelmia – tunteen ja tunnelman heijastumia.
Tätä harrastajataiteilija Arja Kunttu myös haki näyttelyynsä, joka on esillä Kauppakeskus Elossa.
– Varmaan sellaista intensiivisyyttä justiinsa hain.

Taululta tunnetta ja harmoniaa

Yleensäkin Kunttu luo kankaille tunnetta ja tunnelmaa. Hän myöntää impressionistiset ja ekspressionistiset piirteet tauluissaan mutta toteaa, ettei mitenkään tietoisesti hae niitä, pyri puhtaasti johonkin tyylisuuntaan.
Liioin ei hän hae tarkoin määriteltyä lopputulosta vaan antaa työn viedä mennessään. Yhtä kaikki hän hakee tunnelmaa ja tekee sen eritoten värien ilmaisuvoimaa mutta myös vaikkapa jotain muotoa hyödyntäen.  Päämääränä tai tottumuksena on myös pelkistävä, abstrahoiva ote.
– Haen vaikutelmia, maalauksellista jälkeä.
Usein Kunttu hakee myös kontrasteja mutta samalla harmoniaa.
– Lopputulos on hyvä, kun värit tai mitkään asiat eivät riitele keskenään. Mutta ei työn tarvitse sliipattu olla, vaan siinä täytyy olla jokin kohta, joka erottaa työn seinältä, herättää katsomaan.

Kuntun Lammella-maalaus huokuu utuista tunnelmaa.

Kuntun Lammella-maalaus huokuu utuista tunnelmaa.

Tekemiseltä onnellista olotilaa

Työskentelyhetkeltäkään Kunttu ei hae tietoisesti jotain, pyri tiedostaen johonkin tilaan. Maalatessaan hän kuitenkin saavuttaa onnellisen olon, ja sen perässä hän tietysti tarttuu pensseleihin – eihän hän maalaisi, jos ei touhusta nauttisi.
– Kyllä maalatessa on jokin odotuksen olo.
Tuo onnellinen olotila on omaan maailmaan uppoamista, ahaa-elämysten saamista, väreistä syttymistä, mielenkiintoa ja palkitsevuutta. Aina Kunttu ei tuota tilaa toki saavuta.
– Joskus voi tökkiä aika pahasti, jos on vaikka väsynyt tai stressaantunut, hän myöntää mutta toteaa tökkivien hetkien olevan kuitenkin harvinaisempia kuin hyvin sujuvien.
Vaikka Kunttu nauttii maalaushetkistä, kerran vuodessa hänelle puhkeaa pohdinta, jatkaako maalaamista vai kokeillako jotain muuta, vaikkapa keramiikkaa – jota hän on kokeillutkin.
– Se on vähän kummallista, kun maalaaminen on kuitenkin niin palkitseva harrastus. Onko asian miettiminen jotain itsensä vähättelyä vai mitä…? Mutta sitten rupean miettimään, mitä tapahtuisi, jos lopettaisin, ja tajuan, että voi hyvä ihme, enhän minä voi! Jollain lailla tarvitsen maalaamista. Se on niin syvällä minussa.

Taideyhteisöltä jakamista

Taideyhteisöltä puolestaan Ylöjärven taideyhdistyksen (YTY) varapuheenjohtaja Kunttu hakee ihmissuhteita ja jäseniä yhdistävän asian jakamista.
Varsinaisia virikkeitä tai oppeja hän ei niinkään hae, eikä liioin perspektiiviä, joka auttaisi hänen omassa taiteessaan.
– Niitähän voi tietysti tulla, mutta en minä niitä hae.
Näyttelyiltä hän hakee tai saa ensinnäkin juryn eli näyttelykokonaisuuden päättävän raadin palautetta. Yleisöltä hän taas halajaa taiteeseen kuuluvaa jakamista.
– Eihän taidetta itselleen tee.
Mutta jos näistä kolmesta – visuaalisesta lopputuloksesta, tekemisen hetkestä ja taideyhteisöstä – tärkein Kuntulle on tekeminen.
– Maalaaminen on niin mielenkiintoinen prosessi, jonka lopputuloksesta ei koskaan voi olla varma mutta joka voi yllättää tosi hyvin.

Arja Kuntun maalauksia YTYn taidekäytävällä Kauppakeskus Elossa 31. joulukuuta saakka.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?