Kiikarissa kokonaisuus ja keskustat

Vuodenvaihteessa virallisesti aloittava mutta jo marraskuussa Ylöjärven leipiin astuva tuore kaupunginarkkitehti lähestyy pestiään maltillisin sanankääntein. Haasteeksi hän silti tietää ainakin keskustan yhtenäistämisen.

Pian aloittavalle kaupunginarkkitehdille Jurkka Pöntykselle Ylöjärvestä ykkösenä nousee mieleen hieno kaupungintalo. Arkkitehdn työssä miehestä on kaikkein kiinnostavinta kokonaisuuksien kehittymisen seuraaminen, suunnitelmien toteutuminen käytännössä. – Sitten vasta – vaikka olisi sata havainnekuvaa – nähdään, miltä suunniteltu kohde näyttää ja kuinka se toimii.

Utopistisessa ajatusleikissäkin tuleva kaupunginarkkitehti Jurkka Pöntys visioi vallan maanläheisin ottein. Jos kaupungilla olisi rajattomasti rahaa, katsoisi hän järkevimmäksi toimia niin kuin suomalainen lottovoittaja:
– Maksettaisiin velat pois, ja kaikki mikä on kesken, hoidettaisiin loppuun mahdollisimman hyvin. Oli rahaa tai ei, katsotaan, mitä on meneillään, ennen kuin aletaan innovoimaan mitään nerokasta.
Yllytettynä hänkin löytää villin kuvitelman – ikuisen kesän tuovan keinotekoisen mikroilmaston – mutta hetikös hän ajautuu taas ihan mahdolliselta kuulostaviin ajatuksiin: kehittyvään keskustaan, saumattomasti yhteen pelaaviin liikennemuotoihin…
Ja kun sitten palataan maanpinnalle ja kysytään asennetta todellisissa olosuhteissamme, puhe jatkaa tuttua rataa:
– Tärkeintä on arjen toimiminen. Palvelut toimivat, ja hankkeet etenevät.

Saappaat kasvavat

Pöntys siirtyy uuteen pestiinsä kaupunginarkkitehdiksi Hämeenkyrön kaavoitusarkkitehdin paikalta. Mies myöntää, että siirtymä on askel ylöspäin uralla.
– Nyt on aiempaa isommat saappaat – vaikka ne voivatkin aluksi vähän lonksua, hän veistelee mutta vakavasti puhuen perustelee:
– Onhan Ylöjärvi selkeästi isompi paikka kuin Hämeenkyrö, ja se on osa Tampereen kaupunkiseutua. Vastuualueenikin on laajempi kuin aiemmin, vaikka tehtävänkuva on tyypiltään sama.
Ammatillisia saappaitaan Pöntys on muotoillut 1990-luvulta saakka. Hän valmistui ensin rakennusarkkitehdiksi, sitten arkkitehdiksi yhdyskuntasuunnittelun puolelta. Työkokemusta on karttunut arkkitehtitöistä Saksassa, asemakaava- ja ympäristöarviointitöistä konsulttifirmoissa sekä kaavoittajan tehtävistä Vammalassa.
Arkkitehti uskoo kannustensa olevan hyvät uuteen tehtävään.
– Kun on tehnyt kesätöitä Saksassa ja diplomityön Shanghaihin, voi asua Nokialla ja tulla töihin Ylöjärvelle, hän sanoo hymy suupielessään.

Tyypillinen kehyskunta

Ensimmäisenä Ylöjärvestä Pöntyksen mieleen tulee hienot kaupungintalo ja pääkirjasto.
– Ne ovat Ylöjärvelle leimaa antavat rakennukset.
Tiivistettyyn luonnehdintaansa Ylöjärvestä mies nostaa myös harjun ympärille keskittyneen keskustaajaman sekä paikkakuntaa halkovat valtatien, kehätien ja junaradan. Ja Kurun ja Viljakkalan.
– Tämä on hyvin laaja ja monipuolinen kaupunki.
Ylöjärven luonne ei Pöntystä yllätä.
– Täällä on tyypillisiä kehyskuntien ongelmia ja etuja.
Mies toteaa, että kaupungin ominaispiirteiden ohella hänen on otettava varteen ulkopuoliset tekijät, kuten rakennusliikkeet, kaupunkiseudun hankkeet ja laskusuhdanne.
– Kaavoittajat eivät rakenna vaan mahdollistavat sen, että voidaan rakentaa, hän muistuttaa, kuitenkin hyvilläkin mielin tämänhetkisestä, nousukautta odottelevasta tilanteesta:
– Nyt ei ole hötkyilyä, ja se on siinä mielessä hyvä, että nyt suunnitellaan hyvin, ennen kuin tehdään.

Sana arkkitehti tuo mieleen rakennusten piirtämisen, mutta kapunginarkkitehdin työ on paljon muuta: kaavoitusta, kunnallistekniikkaa, rakennusvalvontaa… Pöntyksellekin olennaisena työympäristöstä nousevat mieleen Ylöjärveä halkovat tiet. Myös ympäristönsuojelu on yksi osa-alue. Siihen Pöntys suhtautuu luontoa ja kaupunkiympäristöä suhteuttaen: – Metsä on metsä, ja puisto on kaupunkimetsä. Virkistysalueet ovat tärkeitä, mutta niiden pitää kaupunkiympäristössä kestää muutoksia.

Keskusta eheäksi asutuksella

Arkkitehti ei nostaisi mitään yksittäistä kohdetta Ylöjärven tulevaisuudelle olennaisimmaksi. Kokonaisuus on hänestä tärkein. Kaupunkikeskustassa ammattilainen kuitenkin näkee keskeisen haasteen.
– Keskustalla on merkitys asukkaan identiteetin muodostumiselle, hän perustelee.
Tässä haasteessa Pöntys tähdentää Kirkonseudun, Soppeenmäen ja Elovainion kuromista yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Ratkaisun hän näkee uudisasutuksen keskittämisessä juuri noille alueille.
– Asukkaat tuovat toimeliaisuutta, ja liiketoiminta hakeutuu asukkaiden lähelle. Ei ole mitään patenttiratkaisua. Mikään kansi tai tunneli ei takaa mitään, jos asukkaita ja palveluita ei tule, mies suhteuttaa näkemyksensä visioihin, joita valtatien halkoman keskustan pulmallisuuteen on esitetty.
Keskustavisioissaan arkkitehti ei sivuuta Kurua ja Viljakkalaa.
– Siellä ihmisillä on omat identiteettinsä. Niillä taajamilla on oma itseisarvonsa, joten on hyvin tärkeää, että taajamat ja palvelutaso niissä pysyisivät.

Puntaroiden polttavista aiheista

Kuuma peruna Ylöjärven kaupunkisuunnittelukeskustelussa ovat olleet myös vanhat rakennukset. Niihin Pöntys suhtautuu arvostaen mutta myös tarkoituksenmukaisuudesta muistutellen.
– Vanhat rakennukset tuovat historiallista kerrostumaa. Ne eivät ole kaupunkirakenteessa ongelma vaan rikkaus. Ne ovat tärkeitä kiintopisteitä. Mutta lähtökohta on, että rakennuksille on oltava käyttöä. Jos ei ole, kaupungin pitää heti pistää ne myyntiin, hän sanoo ja toteaa, että paras kohtelu rakennuksille liikenee arvostavalta omistajalta.
Paljon puhuttua asutuksen laajentamista Tampereen rajalle suunnittelun ammattilainen pitää välttämättömänä muttei ainoana tulevaisuudenkuvana.
– Mitä useammalla suunnalla yhdyskuntarakenteella on laajenemismahdollisuuksia, sen parempi. Asukkaita ja elintapoja on erilaisia.
Vasta pestinsä kynnyksellä oleva mies on konkreettisissa tulevaisuuden visioissaan vielä varovainen ja vähäsanainen. Mutta osaa hän silti jo hiukan luonnehtia, mitä odottaa:
– Viriiliä kaupunkikulttuuria.