– Hei. Kiitos. Mikä tämä on?
Noor Ismailin ilme on keskittynyt, kun hän lausuu ensimmäisiä suomen kielen sanojaan. 25-vuotias irakilainen on ollut maassa vasta pari viikkoa, mutta halu oppia kommunikoimaan on kova.
– Tavallisesti hätämajoituspaikoissa vain odotellaan. On hienoa, että täällä voin tehdä jotain hyödyllistä, toissa viikolla Julkujärvelle siirretty nainen kiittelee.
Bagdadilaisen Noor Ismailin mielestä pakolaisilla on Julkujärven leirikeskuksessa hyvät oltavat. Naisen yksi- ja kaksivuotiaat lapset ovat saaneet leikkiä Ylöjärvellä turvassa Irakin kauhuilta. – Täällä on rauhallista. Se on tärkeintä, Ismail sanoo.
Kaksilapsisen perheensä kanssa Irakista paennut Ismail oli haastatteluhetkellä opiskellut suomea parisen tuntia. Alkutuntuma on innostunut.
– Suomen kieli on kaunis, mutta tosi erilainen kuin arabia. Aika vaikealta tämä tuntuu, mutta pikku hiljaa varmasti opin, nainen kuvailee.
Mikään laki tai säädös ei vaadi tarjoamaan pakolaisille kieliopintoja hätämajoituspaikoissa. Julkujärven leirikeskuksessa opetusta kuitenkin järjestetään, koska työvoimaa siihen löytyy.
Noor Ismailille suomea opetti tamperelainen Auli. Nainen ei tahdo kertoa koko nimeään julkisuuteen, koska hän ei halua ärsyttää kollegoitaan.
– Tiedän, että on olemassa opetusalan ammattilaisia, joiden mielestä suomea saisivat opettaa vain tietyn pätevyyden hankkineet opettajat. Näitä niin kutsuttuja S2-opettajia ei kuitenkaan riitä joka paikkaan, Auli perustelee.
Opettajan töitä jo vuosia tehnyt Auli päätti ilmoittautua vapaaehtoiseksi, koska hänellä oli siihen aikaa ja halua. Suomen kielen opetuksella hän tahtoo antaa turvapaikanhakijoille ensimmäisen mahdollisuuden kotoutumiseen.
– Tuntini eivät ole pakollisia, mutta muutama on jo halunnut oppia, mistä kielessämme on kysymys, Auli kertoo hymyillen.
– Kiinnostus herää yleensä viimeistään sitten, kun pakolaisille kertoo suomen kielen hyödyistä työpaikkojen hakemisessa.
Arjen pyörittämistä
Viime viikolla Julkujärvellä oli kaksi suomen kieltä opettavaa vapaaehtoista. Liikkeelle lähdettiin aakkosista, olla-verbin taivutuksesta ja tervehdyksistä.
Suurin osa vapaaehtoisväestä teki kuitenkin perinteisiä leirikeskuksen töitä.
– Moni on järjestämässä ruokailuja, jotkut ovat mukana ulkopuuhissa, toiset pesevät vaatteita… diakoniatyöntekijä Onerva Toikko luettelee.
– Arjen pyörittäminen ja rutiinien luominen teettävät eniten töitä, hän tiivistää.
Pari viikkoa sitten hätämajoituskäyttöön otetussa Julkujärven leirikeskuksessa on tällä hetkellä majoitettuna 40 turvapaikanhakijaa. Heidän inhimillisiä olojaan varmistamassa on joukko seurakuntien ja maahanmuuttoviraston palkkaamia työntekijöitä sekä ryhmä vapaaehtoisia.
Töitä paiskitaan kolmessa vuorossa.
– Päivät rakentuvat tällä hetkellä pitkälti ruokailujen ympärille. Majoittujille on kerrottu kellonajat, jolloin tarjolla on aamiaista, päivällistä ja iltapalaa, Toikko kertoo.
– Muilta osin rutiinit ovat vielä vähän rakentumassa. Vapaaehtoiset suomen kielen oppitunnit, naisten keskusteluryhmät ja siivoustunnit kuuluvat aika monen pakolaisen päivään, hän jatkaa.
Toistaiseksi elämä Julkujärven leirikeskuksella on ollut rauhallista ja tasaista. Vakituista majapaikkaa odottelevat pakolaiset ovat käyttäneet vapaa-aikaansa lepäämiseen, ulkoiluun ja pieniin talon töihin.
Lisää miehiä kaivataan
Ylöjärveläinen Jonna Dandadzi (vas.) haluaisi tehdä leirikeskuksella vapaaehtoistyötä. Viime viikolla hän kävi kertomassa itsestään diakoniatyöntekijä Onerva Toikolle. – Olen ammatiltani sairaanhoitaja – mielestäni voisin olla avuksi, Dandadzi kuvaili.
Noin kuukausi sitten Pirkanmaalle ensi kerran ulottunut pakolaistulva on viranomaisten mukaan saatu Suomessa hiljalleen hallintaan. Tornioon avattu turvapaikanhakijoiden järjestelykeskus on vähentänyt uusien hätämajoituspaikkojen avaamisen tarvetta kaikkialla – myös Tampereen seudulla.
Pakolaiskriisi ei silti ole missään nimessä ohi. Juuri nyt Suomeen tarvitaan vastaanottokeskuksia eli paikkoja, joihin turvapaikanhakijat voidaan siirtää pitkäksi aikaa.
Pysyvien majapaikkojen puute vaikuttaa suoraan myös Julkujärven leirikeskuksen arkeen.
– Tällä tietoa hätämajoitus täällä jatkuu toistaiseksi. Eli niin kauan kuin vastaanottokeskustilanteeseen ei tule muutosta, Julkujärvi pysyy käytössä, Onerva Toikko summaa.
Siivikkalan Torpalla järjestettyyn hätämajoitukseen verrattuna Julkujärven leirikeskuksella on majoitettuina suhteellisesti enemmän perheitä, naisia ja lapsia. Enemmistö tulijoista on kuitenkin yksin matkustavia miehiä.
Vahvan sukupuolijakauman vuoksi Toikko toivoisi vapaaehtoistenkin joukkoon nykyistä enemmän miehiä.
– Monesti pakolaisten lähtömaissa miesten on luontevampaa kommunikoida miesten kuin naisten kanssa. Kyse on siis puhtaasti kulttuurieroista, diakoniatyöntekijä kertoo.
Toikon mielestä ihannetilanne olisi, että naispakolaiset voisivat keskustella halutessaan naisten kanssa ja miespakolaiset miesten kanssa. Tällä hetkellä noin puolet vapaaehtoisista ja seurakuntien työntekijöistä on naisia.
Vapaaehtoistyöntekijäksi haluavat voivat ottaa yhteyttä Tampereen seurakuntayhtymään. Tavaralahjoituksia ottaa vastaan Suomen Punainen Risti.
– Olemme kiitollisia kaikesta avusta, jonka saamme. On mahdotonta sanoa, kuinka kauan pakolaiskriisi jatkuu, mutta hoidamme sen kyllä loppuun asti, Toikko sanoo.
Viimeisimmät kommentit