Seksuaalisuutta ja seksuaalinormeja rohkeasti ropeloiva Outo homo menee kouluun -monologi nauratti viime perjantaina Leijassa. Vitsi- ja viestiniekalle areena oli uusi mutta tuttu: hän esiintyi ensi kertaa nuoruutensa maisemissa.
Näyttelijä Juuso Kekkonen on kiertänyt jo pari vuotta ympäri Suomea esittämässä Outo homo -nimeä kantavia monologejaan. Vihdoin mies saatiin nuoruusvuosiensa maisemiin Ylöjärvelle.
– Hei, minun nimeni on Juuso. Menetin neitsyyteni 12-vuotiaana. Ja se tapahtui ihan tässä lähellä, koska vietin teini-ikäni täällä, näyttelijä Juuso Kekkonen täräyttää ensi alkajaisiksi yleisölleen Leijassa.
Pian tarina täsmentyy – eri määritelmät muuttavat ikävuotta – ja laajenee nauruhermoja kutkuttavaksi mutta ajatuksia avartavaksi yksinpuheluksi seksuaalisuudesta. Kekkonen on esittänyt Outo homo -monologejaan jo parisataa kertaa, mutta kuten avausrepliikistä käy ilmi, tässä kerrassa on jotain erityistä.
Viime vuonna Kekkonen totesi Ylöjärven Uutisissa, että olisi metkaa tulla esiintymään entisille kotikonnuille. Kun hetki nyt koittaa, on se hänestä tosiaan hauska ja omituinen. Vaikkei mies ole yleensä jännittäjä, ei töistä ole tänä esityspäivänä tullut mitään.
– On ehdottomasti jotkin eri kierrokset päällä kuin muulloin.
Missiota kerrakseen
Outo homo -projektia voisi kutsua melkoiseksi missioksi, mitä sen pituuteen ja monimuotoisuuteen tulee.
Kekkonen aloitti aikuisversion parissa jo noin kaksi vuotta sitten. Siitä hän sorvasi nuorille suunnatun version. Viritteillä on ollut myös kirjaversio, mutta nyt se on jäissä joskaan ei kuopattuna.
Saman aiheen kahlaaminen ei ole kyllästyttänyt Kekkosta hetkeäkään.
– Olen luvannut itselleni, että kun joko minulla on tylsää tai yleisöä ei kiinnosta, lopetan. Niin kauan kuin saan esityksestä näin paljon kuin saan, miksi lopettaisin?
Ahkera keikkailu johti kuitenkin hetkeksi uupumukseen.
– Olin joitain kuukausia tekemättä mitään. Burn out meni sillä ohi. Se oli tavallaan burn out light, koomikko virnistää.
Pitkä projekti on ollut antoisa kokemus.
– On ollut mielettömiä kohtaamisia. Monologi on myös opettanut, että nuorten sisimmässä on valtameriä, että siellä tapahtuu syviä asioita.
Matkan varrella esitys on elänyt. Nuorisoversiota varten teksti lyheni, asioita jäi pois, uusia tuli tilalle ja fokus muuttui selkeästi pedagogiseksi. Myös esitykset itsessään muovautuvat yleisön reaktioiden, päivän fiilisten ja uuden tiedon myötä.
– Haluan, että esitys on ajankohtainen.
Projekti on ollut missio sikälikin, että Kekkonen kokee tehtäväkseen puhua aiheesta ja jakaa sen käsittelyyn välineitä. Tunne puhkesi, kun Kekkosen tyttöystävästä kuoriutui transsukupuolinen mies. Näyttelijällä oli myös kokemusta nuorille puhumisesta.
– Menetin tavallaan etuoikeuden olla ajattelematta asiaa. Jos minä en tätä tee, kuka tekee?
Missio-sana on osuva myös siksi, että Kekkosella on viesti:
– Pliis, pliis, älkää yrittäkö olla normaaleja. Yrittäkää olla onnellisia, kuuluvat loppusanat Leijassa.
Leijan saliin saapui niin nuoria kuin pitkälle aikuisuuteen ehtineitä kuulijoita. Eittämättä kaikki saivat purtavaa. Tunnin mittaisen esityksen päätteeksi oli puoli tuntia aikaa keskustella ja kysellä. Kuulijat pysähtyivät pohtimaan ainakin termien määritelmiä. Myös Kekkosen omat tuntemukset ja esitysten vastaanotto kiinnostivat.
Huumori saattelee syvälle
Lavalla Kekkonen huitoo käsillään, ilmehtii ja elehtii. Puhuu ronskisti, näkee asiat vitsikkäässä valossa. Hän pilkkaa parrankasvuaan sukupuolta määritellessään ja sanoo, että neitsyys voi mennä spagaattia tehdessä, kun paikat repeävät.
Vilkkaaseen keskusteluun noussut aihe onkin Kekkosen käsissä toisenlaisissa otteissa kuin valistavissa ja tiedottavissa kulkueissa tai tv-puheissa. Kekkosen keino on huumori.
– Pystyn nimenomaan valistamaan ja saarnaamaan huumorin kautta. Huumori mahdollistaa sen, että mennään syvälle. Kun asialle nauretaan yhdessä, sitä ei tarvitse pelätä.
Samalla linjalla on katsojaksi tullut nuori Anni Metsänen.
– Huumori on nuorille helpompi tapa tuoda asiaa esiin kuin valistava ja vakava puhe, hän pohtii.
Kekkonen ynnää huumorin luovan maaperää myös uusille näkökulmille. Hän arvelee, että tiukkaa faktaa olisi vaikeampaa haastaa kuin vitsikkäitä heittoja.
Vakaville asioille yleensäkin nauravalle Kekkoselle huumori oli helppo työkalu. Nuorten version kohdalla hänen oli tosin pysähdyttävä puntaroimaan, missä menee raja, koulumaailmassa kun ollaan.
– Mutta menen mahdollisimman lähelle sitä rajaa. Oppilaatkin ovat hereillä, kun ajattelevat: ”Hei, normaalisti aikuinen ei puhu noin.”
Huumorityökalun valjastamista helpotti henkilökohtaisuus.
– Se antaa paljon lupaa, koska kukaan ei voi sanoa, etten voi nauraa jollekin kokemukselleni.
Henkilökohtainen huumori avaa tien myös asioiden laajaan käsittelyyn. Normeille tai käsitteille päästään nauramaan, kun niiden huomataan olevan konfliktissa henkilökohtaisten käsitysten kanssa.
Ei sittenkään vihapostia
Takuulla tunteita herättävä monologi on saanut selvästi positiiviseen laitaan painottuvan vastaanoton.
– Oletin, että tulee vihapostia, mutta sitä on tullut tosi vähän. Ainoat negatiiviset reaktiot ovat tulleet henkilöiltä, jotka eivät ole nähneet esitystä. He eivät tajua, että olen ammattilainen enkä propagandisti.
Myös tilaisuuteen saapuneet Metsänen ja Ville Vuorikoski suhtautuvat esitykseen kiinnostunein ja avoimin mielin, niin esitystä ennen kuin sen jälkeen.
– Esitys oli rohkea ja rehellinen. Harvoin kuulee noista asioista puhuttavan noin avoimesti, Vuorikoski summaa.
– Toivottavasti esityksestä on hyötyä, kun Kekkonen kiertää kouluilla, Metsänen tuumii.
Viimeisimmät kommentit