Kun uusia oppimismuotoja vain penätään muttei tarjota valmiina malleina, Ylöjärven lukion väki ryhtyi pioneerityöhön itse.
Kai Kleemola (edessä vas.), Veera Lehminiemi, Saku Kujansuu, Sanni Markkula (takana vas.), Verna Leppänen ja Lasse Leppiniemi oppivat tiimitehtävää ahertaessaan perustietoja mutta myös työelämätaitoja. – Kyllä tuntuu, että opiskelen asioita, mutta saan paljon enemmän tehdä itse asioita kuin tavallisesti. Tulee kypsempi olo – kuin olisin töissä, Leppänen tuumaa.
Yläkerran pienessä huoneessa Ylöjärven lukiossa käy puheensorina. Kuusi opiskelijaa valmistelee esittelyvideota Itämeren suojelutempauksesta. Tehtävänä on suunnitella kampanja pohjoisten merien puolesta.
Opiskelijat ruotivat netin syövereitä, kirjaavat muistiinpanoja ja keskustelevat. Aikataulut, rahankäyttösuunnitelman ja vastuualueet kokoavaa Excel-taulukkoakin on jo aloiteltu.
Kuulostaa perinteiseltä ryhmätyöltä, mutta ihan sitä se ei ole. Meneillään on kokonainen parikuinen tiimityöskentelyn jakso.
Vastaus nykyhaasteisiin
Jakso on ylöjärveläislukion koppi muuttuneen yhteiskunnan opiskeluhaasteista. Tietotekniikka kehittyy, ylioppilaskoe ja opetus digitalisoituvat ja opetussuunnitelmaakin uudistetaan.
– Opettajavetoinen opiskelu ei ole enää paras tapa. Tutkimusten mukaan lukiolaisten tiedonhankintataidot ovat heikot, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Mervi Karttunen sanoo.
Vaikka aiheesta kohkataan paljon, valmiita malleja uudenlaiseen opiskeluun ei ole tarjottu. Niinpä ylöjärveläislukio päätti puraista pulmaa itse. Karttunen arvelee aktiivisuuden juontuvan koulun kehitysinnosta: kaikilla oppilailla on läppärit, ja opettajilla on aito tarve kehittää uudenlaista pedagogiikkaa.
Aivan tyhjästä luotsien ei kuitenkaan ole tarvinnut lähteä, sillä joissain korkea-asteen oppilaitoksissa sekä pienessä mittakaavassa lukioissakin on tehty jotain vastaavaa.
– Ylötehtaan yrittäjyysvalmentaja Maria Haapaniemikin on mainittava. Hän on opiskellut tällä tiimitavalla, fysiikan opettaja Laura Kauppinen taustoittaa.
Ryhmissä oppiaineet solmiutuvat
Oppiaineita yhdistävään tiimityöskentelyyn luotsit päätyivät, koska se tuntui helpoimmalta oppikokonaisuuden, ison opiskelijamäärän ja opettajien resurssien kannalta. Nyt lyödään monta kärpästä yhdellä iskulla.
Mallia sovelletaan helpohkoihin ykköskursseihin, jotka sujuvat tiimityönäkin.
Jakson ajan sen oppiaineet – äidinkieli ja kirjallisuus, englanti, fysiikka, maantiede sekä opinnonohjaus – ovat samassa padassa.
– Aineissa on päällekkäisyyttä. Esimerkiksi avaruus käydään läpi fysiikassa ja maantieteessä. Nyt se tehdään vain kerran, Kauppinen perustelee.
Aiheet poimitaan fysiikasta ja maantieteestä. Äikkä ja englanti ovat välineitä niiden kaluamiseen. Opo kytkeytyy kakkuun esimerkiksi opiskelutaidoissa.
25 ryhmää tekee kunakin viikkona sen teemaan liittyviä teoriatehtäviä sekä pikku sovellustehtäviä ja ison työn. Vaikka oppiaineet kietoutuvat toisiinsa, myös aineiden ominaispiirteet pääsevät esiin niitä painottavissa tehtävissä. Viikon päätteeksi isot työt esitetään ja niistä saadaan palautetta.
Laura Kauppinen (vas.), Mervi Karttunen ja muut tiimiopettajat joutuvat laatimaan ydinasioihin pureutuvat tehtävät. Opettajat suunnittelevat paljon tiimijaksoa yhdessä.
Sudenkuoppana sekavuus?
Vaan onko vaarana, että yhdistely vain sotkee asiat epämääräiseksi yleispäteväksi möykyksi? Luotsien mielestä ei, päinvastoin. Nyt suuret kokonaisuudet hahmottuvat.
– Eiväthän asiat oikeassa maailmassa ole jaoteltuja. Nyt opitaan, miten ne liittyvän koulun ulkopuoliseen elämään, maailmaan ja yhteiskuntaan, Karttunen sanoo.
Yhdistäminen ei tarkoita, että yksittäisten aineiden tarkat termit jäävät pois. Niitä käytetään yhä ja nyt myös rinnakkaisoppiaineissa.
– Aluksi tuntui vähän sekavalta, Itämeri-projektia ahkeroiva Verna Lehminiemi myöntää mutta tovereidensa komppaamana toteaa yhdistelyn kuitenkin antoisaksi.
Entä jääkö oppi yhdistellessä vain pikaiseksi sohaisuksi kaikkeen? Taas ”ei” opettajien suusta.
– Avaruuteen fysiikassa on normaalisti käytettävissä kaksi oppituntia, mutta nyt meillä oli kokonainen viikko, Kauppinen sanoo.
Tai voiko ydintieto jäädä itsenäisessä tiedonhaussa sivuseikoilta piiloon? Ehei, opettajan tietoa kokoava rooli ei katoa. Se vain vähän muuttuu.
– Yritämme ohjata olennaisen äärelle sen avulla, millaisiksi laadimme tehtävät, maantieteen opettaja Oona Helander selittää.
Opettajat myös opastavat, seuraavat ja arvioivat oppilaita.
– Ehkä ohjaava on oikea sana, ei johtava, Kauppinen muotoilee open roolin.
Potentiaalina ahkera aivotyö
Luotsit näkevät tiimijaksossa opin eväitä.
– Joukossa on voimaa. Yhdessä opiskelijat pystyvät luomaan syvällisempää tietoa kuin pelkästään itse, Karttunen luottaa.
Oppilaan aktiivisuus ja vastuu ovat avainsanat. Itsenäisyys pakottaa hoitamaan hommat ja vaivaamaan aivoja.
Soveltaminen taas juurruttaa tiedon päähän.
– Tiedolle tulee jokin merkitys, kun näkee, mihin se liittyy, Karttunen katsoo.
Myös työelämävalmiudet kehittyvät. On hallittava aikaa ja suuria kokonaisuuksia, esiinnyttävä, vuorovaikutettava ja tehtävä yhteistyötä.
Jakso on sujunut hyvin. Luotsit ja Itämeri-projektilaiset uskovat, että tiimityöstä on työkaluksi niin täällä kuin muualla. Yhteydenottoja ympäri maata onkin sadellut.
– Me aloitimme nollasta, mutta jos tällainen malli jo on, se on helpompi ottaa muualla käyttöön kuin nollasta aloittaessa, Karttunen sanoo.
– Tämä on hyvää vaihtelua. Jos vaikka joka toinen jakso olisi tiimiopiskelua, se toimisi aika hyvin, opiskelija Lasse Leppiniemi tuumaa.
Tiimijakson hedelmiä avoimien ovien päivänä 23. marraskuuta Koulutuskeskus Valossa. Kaikki tervetulleita.
Viimeisimmät kommentit