Ei ole pulmatonta perhearkea

Arki ei suju kellään kuin vettä vain. Pulmia voi kuitenkin oikoa, johdonmukaisuuden voimin. Tätä puidaan jälleen alkavilla, aatosten herättelystä kiitellyillä Arki toimimaan -luennoilla.
Kiireisen arjen keskellä tuntuu usein vaikealta yrittää revetä kaikkeen – siivoamaan, kokkaamaan, kuuntelemaan lasta, huolehtimaan nukkumaanmenoajoista, pitämään säännöistä kiinni...

Kiireisen arjen keskellä tuntuu usein vaikealta yrittää revetä kaikkeen – siivoamaan, kokkaamaan, kuuntelemaan lasta, huolehtimaan nukkumaanmenoajoista, pitämään säännöistä kiinni…

Ilta hämärtää, äiti kiirehtii töistä kotiin kokkaamaan, isä noukkimaan pienokaisen päiväkodista. Koululainen odottaa jo kuumeisesti kotona.
Lapsilla olisi hurjasti asiaa, mutta äidillä on kiire patojen, isällä kännykän ääressä. Kuunnella pitäisi, mutta ruoallakin on jo hoppu, kun nälkä kiljuu vatsoissa. Tulee tuska. Miten tässä repeäisi kaikkeen?
Seuraavana päivänä äiti sanoo kaupassa lapsille, ettei tänään osteta ylimääräistä. Karkkihyllyllä vesseleille iskee kuitenkin houkutus. Seuraa sarja pyytelyä, rankumista, itkua ja huutoa. Äiti pitää pintansa, mutta kassalla hän lipeää. Karkki hiljentää lapsen. Äitiä hävettää ja harmittaa; kaikkihan katsovat.
Tällaisten arkipulmien kanssa painii perhe toisensa perään.

Ärtymystä, syyllisyyttä

Arjen tiukat tilanteet panevat vanhemman epäröimään, kuinka toimia. Lopulta pinna usein palaa.
– Pääasiassa pääkoppa toimii niin, että kiukustuessa tulee primitiivireaktio eikä aikuinenkaan silloin ajattele järkevästi, Ylöjärven varhaiskasvatuksen erityisopettaja Sari Listenmaa tietää.
Pulmat ja hermostuminen tuottavat vanhemmille syyllisyyden, huonommuuden ja epäonnistumisen tunteita.
– Tuntee itsensä heikoksi. Tuntee, ettei pärjää tilanteissa. Tietoakin voi olla, mutta arjessa ei vain jaksa.
Kun tätä jatkuu, vanhemmat väsyvät ja alkavat kenties epäillä, onnistuvatko vanhempina lainkaan.
– Lapsi taas on kurjassa tilanteessa, kun hän saa aina ryöppyä niskaansa.
Listenmaan mukaan tilanne ajautuu ikävimmillään negatiiviseen kehään. Moinen pahoittaa kaikkien mielen ja koettelee itsetuntoa.
Tyypillistä on, että ongelmavyyhti kasautuu, kun vanhemmat eivät tunnista omaa käyttäytymistään.
– Ei nähdä, missä on villakoiran ydin.
Tavallinen umpikuja on myös syntipukin etsiminen vain muista tai vain itsestä.
– Ja kun ympäristö tuo painetta ja kiirettä, asian äärelle pysähtyminen unohtuu.
Kokonaisuus saattaa siis jäädä hahmottumatta: pulmat tuntuvat laajalta, abstraktilta ja kokonaisvaltaiselta epäonnistumiselta tai yksittäisiltä mutta toistuvilta tilanteilta, joille ei näy yhdistävää tekijää.

Arki koettelee kaikkia

Vaikka pulmat eivät ole piilossa – niitä puidaan yhteiskunnassa ja hiekkalaatikoiden reunalla – moni silti tilanteiden koittaessa tuntee olevansa muita huonompi.
Mutta kukaan ei ole tässä asiassa yksin. Ei ole perhettä, jossa kaikki sujuisi leikiten.
– Arkiongelmat ovat elämää. Kuuluu lapsen kehitykseen, että lapsi esimerkiksi hakee rajojaan ja koettelee vanhempiaan. Ilman niitä lapsi ei löydä minäänsä, itseään.
Siitä huolimatta, että pulmat ovat tuiki tavallinen juttu, moni jättää tukeutumatta ulkopuoliseen apuun. Yritetään pärjätä omin avuin ja tuttujen vertaistarinoiden turvin. Kenties pelätään myöntää tai paljastaa ongelmat toden teolla.
– Tässä on kasvojen säilyttämisen ajatus. Mutta on niitäkin, jotka ottavat kaiken avun vastaan ja kyselevät.
Tavallisen ongelman tavallinen syy löytyy arjen järjestyksestä. Kiire painaa, perustarpeiden, kuten unen, täyttäminen ontuu, arkea suoritetaan tuppaamalla se täyteen ja vanhemmat näyttävät itse huonoa mallia. Tuttu pulmien alkujuuri on myös auktoriteetin puute.
– Ei osata olla vanhempia. Halutaan olla kavereita.
– On kyse ihan perusasioista. Ei syyn tarvitse olla mitään sen kummempaa. Toki on esimerkiksi neurologisia syitä, mutta valtaosalla perheistä kyse on siitä, että perusarki on hukassa.

Varhaiskasvatuksen erityisopettaja ja Arki toimimaan -luentosarjan työryhmän jäsen Sari Listenmaa näyttää pääterveysaseman perhekeskuksen seinän, jolle on koottu arkivinkkejä.

Varhaiskasvatuksen erityisopettaja ja Arki toimimaan -luentosarjan työryhmän jäsen Sari Listenmaa näyttää pääterveysaseman perhekeskuksen seinän, jolle on koottu arkivinkkejä.

Johdonmukaisesti, pienin askelin

Mikä sitten neuvoksi, jos arki takkuaa?
Listenmaan resepti on kokonaisuuden kartoitus ja vyyhdin korjailu pienin paloin. Jos koko paletti ei ota heti hahmottuakseen, riittää, että etsii edes jonkin langanpään.
– Edetään vähä vähältä. Ei koko hommaa voi kerralla korjata.
Myös selkeä suunnitelma on tärkeä. Vanhempien yhteinen linja onkin Listenmaan mielestä onnistuneen arjen tärkein ainesosa.
– Ajatellaan: ”Tähän me panostamme.” On sitouduttava ja oltava johdonmukainen. Ja positiivinen tsemppaaminen saa enemmän aikaan kuin motkottaminen.
Jos arki ei ojennu perheen omin voimin, apua saa. On päiväkoti- ja kouluväki, erityisopettajat, perhetyöntekijät, psykologit, kuraattorit… Tarjonnan maailma ja varsinkin nettineuvojen suo levittyvät laajalle, joten Listenmaa neuvoo kääntymään yhden työntekijän puoleen – tämä ohjaa sitten eteenpäin.
Avuksi ovat myös Ylöjärven kaupungin Arki toimimaan -luennot, jotka alkavat nyt kolmannen kerran. 30–60 kuulijaa kulloinkin keränneitä luentoja on kiitelty osuvuudesta: on kyse tutuista mutta ajattelemisen arvoisista asioista.
Pääosin samansisältöisiä luentokokonaisuuksia järjestetään kuitenkin tästä lähtien vain syksyisin, sillä kevät ei ole kerännyt väkeä syksyn tavoin.
Luennoille tai ei, Listenmaan tärkein tsemppi arkeen on, ettei koskaan ole myöhäistä.
– Vaikka tuntuisi, että kaikki menee päälaelleen, jaksaisi uskoa, että pienillä asioilla on merkitystä.

Kaikille avoin luentosarja Ylöjärven terveyskeskuksen Virta-koulutustilassa 22.10., 5.11. ja 19.11 klo 16.30. Ei ilmoittautumista.

Viisi vinkkiä sujuvaan perhearkeen

• Kun on läsnä ja kuuntelee lasta arkisissa tilanteissa kiireenkin keskellä, lapsi tuntee olevansa arvostettu.
• Saa näyttää tunteitaan ja kiukustuakin, mutta tunteikkaina hetkinä on parempi ottaa aikalisä kuin toimia ajattelemattomasti.
• Arkea sujuvoittaa, jos perhe yhdessä ennakoi ja valmistelee tulevia tilanteita.
• Rajat tuovat turvallisuutta. Aikuinen viime kädessä päättää ja on vastuussa tilanteista.
• Hyvä ilmapiiri vaatii, että muistetaan tsemppi ja positiivisuus.

Lähde: varhaiskasvatuksen erityisopettaja Sari Listenmaa

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?