Pihlaja ponnistaa tänä vuonna tuplakokoisen sadon keskimääräiseen vuoteen verrattuna. Vierastettu ja huonosti tunnettu laji on yllättävän monipuolinen. Jopa sen lehdet ja silmut sopivat kokkailuun.
Marja Erkkilä nauttii niin pihlajanmarjojen väriloistosta kuin mausta. Makuun tosin täytyi hiukan totutella, mutta nyt nainen on sinut sen kanssa.
Tänä syksynä pihlajien oksat notkuvat marjaterttujen painosta. Käänsi katseensa tienpieleen, metsäpolun kupeeseen tai pihamaan perukalle, vastassa on oranssi marjaloisto.
Tuota kauneutta Ylöjärven–Mutalan maa- ja kotitalousseuran puheenjohtaja Marja Erkkilä on viime päivät ihastellut. Mutta sato ei ole hänelle vain silmän ilo. Nainen aikoo napata tertut myös kotikeittiön rikastukseksi.
Tuplasti normaaliin verrattuna
Pihlajalla on toden totta tänä vuonna suursato, koko Suomessa.
– Ei se nyt poikkeuksellinen ole mutta kyllä harvinaisen hyvä, Metsäntutkimuslaitoksen vanhempi tutkija Kauko Salo arvioi.
Hänen mukaansa tällaisia pihlajanmarjavuosia on noin kerran kymmenessä vuodessa. Edelliskerrasta on tosin jo tuota sykliä pidempi aika: Salo muistelee, että vastaava sato saatiin joskus 1990-luvun lopulla.
Kun Suomen pihlajat keskivertovuonna tuottavat kymmenen miljoonaa kilogrammaa marjaa, tänä vuonna sitä kertyy 20 miljoonaa kiloa.
– Pienissäkin pihlajissa on nyt paljon marjoja. Suurimmat puut saattavat tehdä satakin kiloa marjaa puuta kohden, Salo sanoo.
Se on paljon, sillä Salo kertoo yhden pihlajapuun keskiarvoksi 20–30 kilogrammaa marjaa vuodessa.
Sato on suotuisten olojen ansiota.
– Puilla on nyt hyvät energiavarat. Viime syksy oli hyvä: se oli lämmin, ja vettä oli runsaasti. Syksyllä kukka-aiheet kehittyvät.
Talvi ei pihlajaa hetkauttanut, vaikka sää vaihtelikin oikukkaasti.
– Keväällä kukinta oli runsas, ja pölytys onnistui.
Koska pihlajat käyttävät nyt rutkasti energiaa satoonsa, ensi vuonna on huilin ja todennäköisesti tämänvuotista pienemmän sadon vuoro.
Koille kyytiä, linnuille ruokaa
Iso sato on monin verroin hyödyllinen. Se on paitsi kotikokin ilo myös lintujen etu.
– Suomessa on muutama pihlajanmarjaa syövä lintulaji: tilhi, punatulkku, taviokuurna ja rastaat.
Kun heikkona pihlajanmarjavuonna valtaosa niistä lähtee Suomesta ravinnon perään, nyt ne voivat vaeltaa tavallista vähemmän tai jopa jäädä aloilleen. Punatulkku talvehtii täällä normaalistikin, mutta nyt kylmästä kaudesta on tulossa sille erityisen suotuisa.
Iso pihlajanmarjasato on eduksi myös omenille ja niiden ystäville. Huonona pihlajavuonna pihlajanmarjakoi näet pesiytyy omeniin. Nyt omenat saavat olla rauhassa.
Toisaalta Salo arvioi, etteivät koit ole tänä vuonna panneet pihlajiakaan koville, joten iso sato ei ole päässyt kääntymään oransseista marjoista pitävien häviöksi.
– Talvi oli ongelmallinen koiden kotiloille.
Hapan marja paitsiossa
Monelta sato jää valitettavasti äkkäämättä, sillä pihlajanmarja on jäänyt muiden metsän antimiemme joukossa paitsioon.
– Syynä varmaankin on happamuus, outo maku, Marja Erkkilä luulee.
Hän veikkaa, ettei pihlajaa ole liioin osattu arvostaa, vaikka monen muun marjan suosio on viime vuosina kasvanut. Nainen kuitenkin tuumaa, että kenties pihlajanmarjallakin on edessään aiempaa suosiollisemmat päivät.
Syynä voi olla myös pihlajanmarjan tuntemattomuus: tieto sen käytöstä ei ole yhtä hyvin hallussa kuin vaikkapa mustikan hyödyntämisestä.
Itse Erkkilä on toivottanut pihlajanmarjan tervetulleeksi keittiöönsä. Nainen myöntää, että voisi olla nykyistä ahkerampikin oranssin marjan käyttäjä, mutta poimii hän sitä kuitenkin liki vuosittain.
Vaikka puheenjohtaja ymmärtää, ettei makuasioista kannata kiistellä, hän huomauttaa, että pihlajan makuun voi tottua. Niin hänelle itselleenkin kävi. Erkkilä pääsi pihlajan makuun miehensä tutustuttamana.
– Pihlajanmarja on terveyspommi, nainen suosittelee.
Happamassa marjassa on rutkasti C-vitamiinia. Se on myös karoteenipitoinen.
– Pihlajanmarja on kotimaista luomua. Siinä ei ole torjunta- tai säilöntäaineita, Erkkilä kehuu.
Muun muassa sorbiinihappo ja parasorbiini aiheuttavat karvaan maun mutteivät Salon mukaan ole haitaksi. Marjaa kannattaa siis rohkeasti käyttää, ja karvaudestakin pääsee sokeroimalla ja antamalla pakkasen puraista ja siten makeuttaa marjaa.
Erkkilä myös rohkaisee, ettei pihlajanmarja välttämättä vaadi erityisvaivannäköä. Se sopii ihan vain pakastettavaksikin.
– Kyllähän muidenkin marjojen säilönnästä on vaivaa, nainen huomauttaa.
Monipuolinen pihlaja
Pihlajanmarja ei ole pelkästään hillon tai hyytelön raaka-aine. Se on itse asiassa kovin monikäyttöinen ja taipuu niin suolaisen kuin makean ruoan ainekseksi.
Sen voi pakastaa, kuivattaa, hillota, hyytelöidä tai tehdä mehuksi.
Leivonnassa se sopii vaikka pannukakun, sämpylätaikinan ja piirakan piristäjäksi.
– Pihlajan satokausi on samaan aikaan kuin omenoilla, Erkkilä vinkkaa.
Nämä kaksi ovatkin toistensa hyviä makupareja.
Pihlajanmarjoja tai niistä tehtyä hilloa tai hyytelöä voi niin ikään nakata puuron tai riistaruoan höysteeksi.
– Pihlajaa voisi laittaa myös smoothieen, Erkkilä keksii.
Jos pihlajanmarja on heikohkosti käytetty ja tunnettu, niin vielä enemmän on sen lehti. Lehti kuitenkin sopii ainakin teen ja salaattien raaka-aineeksi. Aktiset Aromit ry valitsikin pihlajan lehden tämän vuoden yrtiksi.
Myös pihlajan silmua voi käyttää. Lehdissä ja silmuissa on karvasmantelin aromia.
Lehden käyttö on Erkkilälle uusi tieto. Hän on kuitenkin valmis tarttumaan ajatukseen.
– Luonnostahan kaikki hyvät asiat lähtevät.
Viimeisimmät kommentit