Mämmi kypsyy kotikeittiössäkin

Mämmin teko on hidasta puuhaa. On keitettävä, sekoitettava, vahdittava, jäähdytettävä. Ylöjärveläisellä Marja Keskisellä on ässä hihassaan: hän taitaa mämmin teon. Toinenkin ässä löytyy: naisen reseptillä syntyy tavallisesta poikkeavaa perunamämmiä.

Mämmin valmistukseen tarvitaan reilun kokoinen ja kuumuutta kestävä haudutusastia. Maltaiden ja ruisjauhojen lisäksi Marja Keskisen mämmireseptissä on perunaa. Poikkeuksellinen mämmi on ennen kaikkea Keskisen suuhun sopivaa, mutta nainen myöntää, että on kivaa tuntea harvinainen resepti. – Täytyyhän sitä sen verran erikoinen olla, hän nauraa rehahtaa leppoisasti.

Kun koittaa pääsiäinen, koittaa mämmiaika.
Moni kuitenkin viittaa kintaalla koko herkulle. Nekin, jotka tuosta tummasta töhnästä pitävät, hankkivat sen useimmin kätevästi kaupan hyllyltä.
Ylöjärveläinen Marja Keskinen lukeutuu mämmi-ihmisiin. Hän on paitsi mämmin ystävä myös yksi niistä varsin harvoista, jotka kääräisevät hihansa ja pyöräyttävät mämminsä ihan itse.
Rukiisen herkun teko on ollut Keskiselle perinne vuosien ajan. Vain muutamana vuonna urakka on jäänyt väliin. Tänäkin vuonna hän otti kattilat ja jauhopussit esiin, vaikka onkin pääsiäisenä matkoilla. Sen verran työläästä puuhasta on silti kyse, ettei nainen viitsi ryhtyä touhuun kuin kerran vuodessa.
Ei Keskinen ole sentään ihan ainoa laatuaan. Hän itsekin tietää myös muita mämmin tekijöitä. Se on kuitenkin varmaa, että ihan joka kodin juttu mämmin valmistus ei ole.

Mämmiä perunasta

Poikkeuksellista ei ole ainoastaan Keskisen mämmin kotitekoisuus. Myös naisen resepti on erikoinen tapaus.
Keskinen tekee perunamämmiä.
– Siinä on perunaa pohjana, mutta laitetaan siihenkin ruisjauhoa.
Reseptin jujuna on perunoiden pitäminen pakkasessa ennen keittämistä. Sen ansiosta perunoihin tulee luonnostaan makeutta, joten siirappia ja sokeria ei juurikaan tarvita lisäksi.
– Mutta tänä vuonna ei ollut pakkasta, joten makeutta oli lisättävä.
Keskisen resepti on hänen Kurussa asuneen mummunsa peruja. Nainen ei kuitenkaan tunne ohjeen historiaa kuin kolmen sukupolven ajalta. Liioin hän ei tiedä, onko resepti erityisesti kurulainen erikoisuus.
– Olen kysellyt kurulaisilta, millaista mämmiä he tekevät, mutta en ole saanut tietoa reseptin taustasta.
Keskinen vannoo perunamämmin nimeen. Hän ei ole koskaan tehnyt tavallista mämmiä.
Kyse on lähinnä tottumuskysymyksestä. Keskinen on syönyt ja tehnyt perunamämmiä lapsuudestaan saakka. Hän ei myöskään ole niin kova kokkailijaluonne, että haluaisi seikkailla erilaisten variaatioiden maailmassa ja laajentaa repertuaariaan.
Naisella ei ole mitään tavallista mämmiä vastaan. Hänen suussaan perunamämmi vie kuitenkin voiton tavallisesta. Hän pitää perunaversion makeudesta ja pehmeän tasaisesta koostumuksesta.
– Mutta makuasioista ei voi kiistellä. On kahta lajia ja sillä selvä.
Keskinen huomauttaa, että tavallisissakin mämmeissä on makueroja.
– Ja oli resepti mikä vain, mämmissä näkyy takuuvarmasti tekijänsä kädenjälki.

Perinneherkkua kolmessa polvessa

Keskinen oli mukana mämmin teossa jo lapsuudessaan. Hän osallistui milloin mihinkin työvaiheeseen.
Aikuisena hän otti haltuunsa koko mämmin tekemisen itse.
– Kun äiti ei enää jaksanut tehdä mämmiä, rupesin tekemään sitä yksin. Ajattelin, että jospa kokeilen, josko osaisin.
Onneksi äidiltä sai vielä tuolloin neuvoja, joten lasku oli pehmeä.
Keskisen oman halun lisäksi mämmin tekoon usutti sisarusten ja tuttavien pieni painostus. Toverit vihjailivat, että Keskinen saisi pitää taitoa yllä.
Mämmi on ollut luonteva perinne Keskisen perheessä. Oma mämmi oli toki erityinen juttu, vieläpä kun äiti osasi tehdä tuohista tuokkosen, joka antoi oman vivahteensa herkkuun. Itse tehty mämmi oli myös odotettu ja jännitetty juttu, sillä riippui äidin työajoista, ehdittiinkö mämmiä valmistaa.
Niin painava kunnia-asia tai järkähtämätön perinne itse tehty herkku ei kuitenkaan ollut, että maailma olisi kaatunut, kun mämmi joskus jäi tekemättä.
Keskisellä ei ole liioin pakottavaa tarvetta jakaa perinnetaitoa eteenpäin. Yhdelle koulukaverilleen hän on antanut reseptin, mutta muuten kukaan ei ole sen perään kysellyt. Omia lapsiakaan naisella ei ole, joten taito ei ole siirtynyt luonnostaan seuraaville osaajille.
– Kyllä voin reseptin jakaa, jos joku sen haluaa, mutta en minä sitä tyrkytä. Missään tapauksessa en halua ketään pakottaa.
Keskistä ei aja taidon jakoon edes pelko perunamämmin painumisesta unholaan.
– Kyllä sitä osaa aina joku tehdä, hän hymyilee.

Jokavuotinen jännäys

Työläs puuha ei ole ainakaan vielä alkanut kyllästyttää Keskistä.
Hän tarttuu kauhan varteen joka vuosi ensinnäkin siksi, että tutut herkkusuut kyselevät mämmin perään.
Urakkaan kuuluu myös kiintoisa jännitys, kuinka herkku onnistuu.
– On monta asiaa, jotka vaikuttavat lopputulokseen. Saa vääntää ja kääntää. Maistelen aina mämmiä hirveän arvostelevasti ja mietin, onko se liian vahvaa, laitoinko liikaa jauhoja ja niin edelleen.
Jos lopputulos miellyttää, se tietysti palkitsee.
– Ja ajattelen, että sainpas taas tehtyä.
Mämmin teon vaatima vaivakaan ei ole Keskisestä niin suuri, että se karkottaisi hänet puuhan parista.
Ainakaan vielä naisella ei ole halua jättää mämmin valmistusta sikseen. Tähän päivään mennessä ylöjärveläisnaisen ei ole tarvinnut ostaa kaupan mämmiä, joskin muiden hankkimana hän on sitä syönyt.

Mämmi saa jakaa mielipiteet

Mämmi on tunnetusti herjojen ja epäluulojen kohde.
Keskinen ei muista, että mämmiä olisi erityisen suureen ääneen parjattu hänen lapsuudessaan, joskin aikuiset heittivät siitä joskus huulta.
– Joskus ulkonäöstä vitsailtiin, mutta se oli sellaista positiivista. Sanottiin, että täytyy kai ruoka-apua lähettää, kun syövät ruokaa toiseen kertaan,  nainen virnistää.
Jos joku ei lusikkaansa herkkuun upottanut, siihen ei puututtu. Keskisen mielestä asian pitäisi olla näin vieläkin.
– Toiset tykkäävät, toiset eivät. Eikä sitä tarvitse perustella, jos ei tykkää.
Keskinen myöntää, että herkku voi olla sitä maistamattomalle hurjan näköistä. Silkan ulkonäön vuoksi epäluuloisesti mämmiin suhtautuvaa hän voisi kehottaa maistamaan lusikallisen.
Jos joku kuitenkin kieltäytyy herkusta sen maun vuoksi, Keskinen ei häntä painosta syömään. Nainen huomauttaa, että mämmi kuuluu niihin ruokiin, jotka jakavat selvästi mielipiteitä.
– Ketään ei voi velvoittaa pitämään mämmistä. Elä ja anna toisten elää. Oletan, että aina on mämmin syöjiä. Ei sen takia tarvitse mitään propagandaa alkaa pitää.