Monessa ylöjärveläiskodissa odotetaan jo kuumeisesti Sotšin talviolympialaisten alkua. Torstaina starttaava urheilujuhla panee uusiksi myös ex-jääkiekkoilija Esa Keskisen arjen.
– Fiilis on tosi hyvä! Olen jo järjestellyt aikataulujani niin, että näen mahdollisimman paljon kisoja kotisohvalta, Julkujärvellä asuva kiekkokonkari intoilee.
Urallaan niin olympiahopeaa kuin -pronssiakin juhlinut Keskinen tietää, kuinka upealta tuntuu kilpailla maailman suurimmassa talviurheilutapahtumassa. Muistot viiden renkaan kisoista ovat yhä kirkkaina hänen mielessään.
– Jotkut kaverit saattavat kysyä tarinoita mitaleista vielä nykyäänkin, hän naurahtaa.
Suomen jääkiekkomaajoukkueen vuoden 1988 sotisopa merkitsee Esa Keskiselle paljon. Se yllään hän luisteli nuorena poikana Calgaryn olympiajäillä. – Numeronihan oli siis oikeasti yhdeksän, mutta se oli jo Kari Elorannan käytössä, ”Essi” nauraa.
Esa Keskisen omat olympiakokemukset ajoittuvat vuosille 1988 ja 1994. Reissut Kanadan Calgaryyn ja Norjan Lillehammeriin olivat varsin kannattavat, sillä kummallakin kerralla miehellä oli kotiintuomisinaan mitali.
– Calgaryssa vuonna 1988 olin vielä niin kölvi, etten oikeastaan tajunnut siitä koko sirkuksesta mitään, Keskinen muistelee.
– Esimerkiksi kerran aamupalalla viereiseen pöytään istahtivat Monacon prinssi Albert ja taitoluistelun supertähti Katarina Witt. Kyllä siinä oli nuori ylöjärveläinen vähän ihmeissään, hän jatkaa hymyillen.
Suomen jääkiekkomaajoukkueen paidassa yhteensä 172 kertaa urallaan esiintynyt Keskinen teki Leijona-debyyttinsä kovimmassa mahdollisessa paikassa. Ennen Calgaryn olympialaisia Kooveen kasvatti oli pukenut sinivalkoisen nutun ylleen vain epävirallisissa harjoituspeleissä.
– Olin silloin 23-vuotias. Kisajoukkueeseen pääseminen oli äärimmäisen kova juttu, sillä ei sinne ole koskaan jaettu vapaalippuja, Keskinen juttelee.
– Eivät olympialaiset olleet minulle kuitenkaan mikään tavoite. Vasta pari vuotta ennen Calgaryn kisoja aloin ajatella, että ehkä minusta voisi tulla ihan oikea jääkiekkoammattilainen, hän lisää.
Suomen jääkiekkomaineen puolesta Calgaryssa taistelivat Keskisen lisäksi muiden muassa Janne Ojanen, Teppo Numminen ja Raimo Helminen. Nuoriin lupauksiin luottaminen kannatti, sillä joukkueen saaliina oli maamme kiekkohistorian ensimmäinen aikuisten arvokisamitali.
– Se hopea on yksi urani kohokohdista, Keskinen tuumaa nykyään.
Kaverisuhteita ja arvostusta
Calgaryn olympiamenestys sinkautti hopeakiekkoilijat koko Suomen tietoisuuteen. Myös Esa Keskiselle 1990-luvun taite merkitsi suurten odotusten aikaa.
Vaikka pelit seurajoukkueessa sujuivat mainiosti, Keskistä ei valittu vuoden 1992 olympialaisiin Ranskan Albertvilleen. Seuraavan kerran ylöjärveläisen nähtiin urheilevan maailman katseiden alla Norjan Lillehammerissa.
– Siellä kokemus oli ihan erilainen kuin Calgaryssa. Olin vanhempi, kokeneempi ja minulla oli suurempi pelillinen rooli kuin kuusi vuotta aiemmin, Keskinen muistelee.
Pronssimitalin lisäksi kiekkoilijan reppuun tarttui Norjasta ikimuistoisia elämyksiä. Keskisen mukaan olympialaisiin osallistuminen tuo joukkuelajin edustajalle kokonaan uutta perspektiiviä yksilöurheiluun.
– Lillehammerissa majoituimme samassa kisakylässä hiihtäjien kanssa ja näimme heidän toimintaansa lähietäisyydeltä. Se oli mielenkiintoista, kisojen kaikissa Leijonien otteluissa pelannut kiekkoilija muistelee.
– Esimerkiksi tuloskunnon ajoitus on juttu, josta meidän jääkiekkoilijoiden ei tarvinnut tietää mitään. Me pelasimme pitkin talvea, hiihtäjät taas satsasivat kaiken olympialaisiin. Eikä puolikuntoisena ollut mitään asiaa kisoihin, toisin kuin esimerkiksi minulla Calgaryssa; pelasin niissä kisoissa peukalo kipeänä, Keskinen miettii.
Tiivis yhdessäolo eri lajien taitajien kanssa poiki myös uusia, elämän mittaisia ystävyyssuhteita. Lillehammerissa Keskinen tutustui muun muassa hiihtäjä Marja-Liisa Kirvesniemeen, jonka kanssa mies vaihtaa vieläkin kuulumisia silloin tällöin.
– Ja Calgaryssa tutuksi tuli Matti Nykänen. Tervehdimme toisiamme aina, kun jossain näemme, Keskinen lisää.
”Viisi tai kuusi mitalia Suomeen”
Näiden mitaleiden eteen on nähty valtavasti vaivaa. Calgaryn olympialaisten hopea ja Lillehammerin kisojen pronssi ovat suomalaisen jääkiekkoilun merkkipaaluja.
Takavuosien olympiasankari on varma, että Suomen joukkue louhii tällä viikolla alkavista Sotšin kisoista mukavasti arvometallia. Suurin todennäköisyys mitalijuhlille on Keskisen mukaan naisten maastohiihdon parisprintissä.
– Myös jääkiekossa ja lumilautailussa voidaan menestyä. Veikkaan, että Suomi saa yhteensä viisi tai kuusi mitalia.
Kaikkein eniten kiekkomiestä kiinnostaa luonnollisesti hänen oma lajinsa, jääkiekko. Liikoja menestyspaineita hän ei kuitenkaan halua tämän päivän Leijonille asettaa.
– Lätkässä mitaleille pääseminen on käytännössä parista pudotuspelistä kiinni. Pienet tekijät ratkaisevat tuolla tasolla sen, kuka juhlii ja kuka ei. Sama pätee muihinkin talvilajeihin, Keskinen tietää.
Ylöjärveläinen kertoo kuuluvansa siihen kansanryhmään, jolle suuret kansainväliset urheilukilpailut merkitsevät paljon. Lähiviikot Esa Keskinen aikookin viettää tiiviisti television ääressä.
– En ota urheilua liian vakavasti mutta tuuletan suomalaisvoittoja täysillä. Huippu-urheilu yhdistää kansaa ja tuottaa ihmisille paljon iloa. Minusta tässä maassa on kyynisyyttä ja pessimistisyyttä ihan tarpeeksi, hän linjaa.
+++++
Sotšin talviolympialaiset alkavat torstaina 6. helmikuuta. Kisoihin osallistuvista urheilijoista jääkiekkoilijat Rosa Lindstedt ja Linda Välimäki ovat kotoisin Ylöjärveltä.
Viimeisimmät kommentit